Kipu on osa minua

Kipu on osa minua. 

Olen rikkonut polveni, joko tässä elämässä (sanoo nuori, vähän huvittuneen oloinen terveyskeskuslääkäri ja määrää lisää tulehduskipulääkkeitä) tai edellisessä (kertoo hieroja, joka on myös energiahoitaja).

Koko oikea alaraajani on kireä nimettömästä varpaasta alaselän hermokimppuun.

Kipu ei ole uutta. Se tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ilman mitään näkyvää yllykettä. 

Hieron iltaisin jalkapohjan lihakset auki. Ulisen hiljaa särystä ja nautinnosta.

Polvi alkaa poksua. Nilkka nivel naksaa, lonkka rutisee. 

Nukun niin syvää unta, että melkein liun rajan taa.

Aamulla jalkapohja on taas kireä. Toistan tennispallohoidon. Naksun, rutisen ja poksun päivistä läpi. 

En syö tulehduskipulääkkeitä. En ota lihasrelaksantteja. Ne saavat minut nukahtamaan istualtaan, vetävät vuorokauden mittaiseen sumuun.

Kun ajan, laitan tennispallon reiden alle tai alaselkään. Sinne, mihin sattuu eniten.

 

Kipu saattaa olla kadonnut huomenna.

Varaan ajan jäsenkorjaajalle. 

Share

Kommentoi