kukaan ei vielä tiedä

Ladataan...

kukaan ei vielä tiedä, että olen lähdössä

katselen ihmisten selkiä, loittonevia, varmoina kopisevia askeleita

pitkällä käytävällä, korotettuja ääniä sulkeutuvien ovien saranapuolilla,

kukaan ei vielä puhu minulle kauniimmin kuin tavallisesti

 

jos minusta tuntuisi tältä joka päivä, ei minun olisi tarvinnut viedä

suljettua kirjekuorta johtajan huoneeseen ennen aamukahvia,

mikä tapa aloittaa päivä, meille molemmille

 

pitkän pöydän ympärillä

ihmisten painavat ranteet kannattelemassa kahvikuppeja

viikonlopun jäljiltä turvonneet sormet,

hameen vyötärön yli pyrkivä makkara

 

minä katson kellosta, kuinka aika kuluu

kuljen askelten mukana, seison selkä järvelle päin

lohdutan rappusilla itkevää lasta hajamielisesti

 

minulle huudetaan ja sanotaan ilkeämmin

kuin tarvitsisi,

mietin, joko he tietävät

 

kuvittelen kuinka tieto leviää kuin vesi auki jääneestä hanasta 

alkaa valua tiskialtaasta lattialle

kuinka sukat kastuvat, jos ei ole valppaana

moni hyppää ketterästi yli, varmasti,

siivoojaa moppaa aamulla lattian eikä asiaa muistella

joku ehkä joskus muistaa, mutta ravistelee ajatuksen päästään

sulkee hanan ja hymähtää 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...