Kun vauhtia on liikaa

Ladataan...

Kun kaikki päivät venyvät aamuseitsemästä iltayhdeksään.

Katson aamunkajastuksen ja iltaruskon terassilla. Nojaan pitkälle huteralla tuolilla. Alan polttamaan savukkeita. Juon seljankukkamehua sinisestä kartio-lasista, joita sain lakkiaislahjaksi ja jotka ovat vuosien nolouden jälkeen taas kivat.

 

Vien oppilaat keilaamaan, pelaamaan jalkapalloa, opetan verbityyppejä ja päivät kuluvat.

 

Iltapäivällä opetan vastaanottokeskuksen lapsia uimaan.

 

Kun kuori murtuu, on jäljellä enää kolme viikkoa kesälomaan.

Kun olen jo kaikille kertonut, etten ainakaan tätä työtä enää. Silloin on helpompi olla.

 

Päivät venyvät, minä venyn. Istun palavereissa, joissa ihmisillä ei ole kiire.

Autoni kolmesta renkaasta puuttuu yksi ruuvi. On ehdittävä rengasliikkeeseen, ostettava alennuskumisaappaita varastoon.

 

Kun vauhti on tarpeeksi kova, olen puoli vuorokautta ajoissa.

 

Perjantai-iltana vieraassa kaupungissa tarkistan puhelimesta luokkahuonetta ja huomaan olevani reilut kaksitoistatuntia etuajassa.

Hotellihuoneessa kirjoitan työsähköposteja ja kerään voimia, jotta jaksan hakea pitsan.

Ehkä onnistun, ehkä en.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...