Liike on lääkettä ja sanat

Ladataan...

Minun persoonallisuudessani on niksahdus. Niin kuin jollakulla saattaa olla toinen jalka toista kolme milliä lyhyempi ja sen seurauksena ainaiset selkäkivut. Ehkä säryn syytä on etsitty selästä vuosikausia, ennen kuin joku huomaa jalkojen olevan eri paria. Myös minun niksakseni oireita on hoidettu huonolla menestyksellä ennen kuin niiden takaa paljastui oikea vamma. 

Ystäväni, joka kärsii monista, ei kohtalokkaista, mutta kivuliaista, sairauksista on merkinnyt kalenteriinsa iltapäivät, jolloin hän hoitaa kehoaan. Hän lenkkeilee, joogaa ja ui. Niistä menoista ei neuvotella. Minun viikkokalenteriini kuuluu kaksi iltapäivää, jolloin hoidan itseäni. Istun nojatuolissa ja puhun. Kipupotilas pysyy työ- ja elämäkuntoisena jumpalla, jäykistä ja ehdottomista ajatusmalleista kärsivä ihminen vetreytyy puhuessaan mietteensä ääneen.

Ei ole kyse sen kummasta asiasta.

Puhumisen seurauksena mystiikka, draama ja suuret heilahdukset eivät kiinnosta minua. En tarvitse universumin merkkejä kertomaan minulle, että olen oikealla tiellä. Voin kirjoittaa kiitollisuuslistoja ja kerätä onnenapiloita, mutta tiedän jo, että hyvän mielen takana on paljon työtä. Joku kyykkää saadakseen voimakkaan, kauniin takaliston. Minä puhun pitääkseni mieleni ja elämäni mielekkäänä. Jokainen tasainen, hyvin ja täydesti eletty päivä on voitto. Jokainen päivä, jolloin tunnen asioita, mutten lyhisty tunnemyrskyjen alle, on hyvä päivä. 

Kun tulen töistä kotiin, nukahdan. Kun herään ja kävelen vessaan, vesi valuu hanasta laiskana norona. Juoksen avamaan kaikki hanat, mutta se ei riitä. Putket ovat jäässä. Avaan keittiön lattiasta kellariluukun. Soitan isälleni. Tekisi mieli itkeä vähän. Kävelen saunalle ja haistan kuumenneen pumpun. Vedän johdon seinästä. Laitan kiukaaseen tulet. 

Seuraa taskulamppujen kanssa pihalla kulkemista. Isä on jo ajomatkalla tajunnut, missä ongelma on. Vesiputki menee läpi vanhasta kaivosta. Vesi on niin alhaalla, että putki on tullut esiin ja on nyt jäässä. 

Kävelen saunalle ja lisää puita uuniin. Päätän saunoa myöhemmin. Akuuttia hätää ei ole. 

Vessaa on turha vetää yöllä. Kävelen aittaan sankko kädessä. Etsin narun ja romukorista liitoksen painoksi. Sillä viritelmällä nostan sankollisen vettä. Kannan sen pöntön viereen. 

Saunan padassa on tarpeeksi vettä, että tukan saa pestyä. 

 

Saatan elää tämän kaiken läpi melko rauhallisena, toimintakykyisenä ja luottavaisena siihen, että kaikki järjestyy. 

Koska kaksi kertaa viikossa haastan ajatusmallini, joissa kaikki on lopulta paskaa, minä olen paska, enkä minkään arvoinen, koska tarvitsen sellaisia inhimillisiä asioita, kuten unta, lepoa, ruokaa ja läheisyyttä. Olen turha lässyttäjä, koska en aina osaa vastata kaikkiin kysymyksiin ja joskus epäonnistun. Kyseenalaistan päänsisäisen maailman, jossa nettiblogi on ahterista (Miksi et ole vielä kirjoittanut sitä Finlandia-voittajateosta? Senkin saamaton laiskuri!), tukka aina rumasti ja jutut huonoja eikä kukaan oikeasti rakasta.

Maanantai-iltaisin uimahallin yläkerran kuntosalin jalkaprässissä minäkin työnnän ylös oman elopainoni verran rautaa. Tiistaisin ja torstaisin istun nojatuolissa ja opettelen puhumaan vihasta ja häpeästä. Kaikessa yritän hyväksyä keskeneräisyyden ja arvaamattomuuden ja oman arvoni. Maailman vaikeimmat asiat.

Share
Ladataan...

Kommentit

Pax
Liikehdintää

<3

Kommentoi

Ladataan...