lukitsematon laituri

 

rannassa on yksi lukitsematon laituri

kaukaa näyttää, kuin se leijuisi avaruudessa

tyhjän mustan päällä

sen nokassa tunnen näkymättömät aallot

kenkieni alla kiristyvän pakkasen ja lankut

kaupungin valot ovat vieraat

syväväylä viipyy vaiti

antakaa minun olla tässä

 

Tuhkimo on lähtenyt baarista

kellon lyödessä kahtatoista

noussut ja sanonut jotakin

latteaa ja poistunut taakseen

katsomatta

molemmat kengät jalassa,

kukaan ei juokse perään

 

improteatteri oli laiskaa

vieressä istuvan sveitsiläisen

miehen aksentti liian jyrkkä

tekonahkasohva liian ahdas

ja sukkahousuja vasten

hikinen ja kaikki tiesivät

että kaksi henkilöä seurueesta

olivat oikeasti treffeillä

vaivautuneisuus oli tahmaa

suussani räpläsin kännykkää

päästäkää jo pois en minä

halua enää tällaista elämää

jossa baari ja viini ja joku

tyyppi joka tulee siihen on

normi ja tavallisuus ja kaikki

on otettava vastaan hymyillen

 

en jaksa tutustua enää yhteenkään

uuteen ihmiseen

nyt olen sanonut sen

 

seison laiturin nokassa hiljaa

rappukäytävässä puhun kuiskaten

naapurin kanssa

keitän kotona teet paketista, jossa

lukee länsimaisin kirjaimin vain kaksi

sanaa alghazaleen tea

jätän ihmeen mahdollisuuden avoimeksi

 

Share

Kommentoi