maanantait

maanantait ovat pahimpia kai kaikille

minun ei ole pakko herätä aikaisin, joten

en herää, nukun piikikästä aamu-unta, 

johon ryömivät kaikki ahdistuksen alalajit

 

kun nousen ei niska käänny eikä ajatus

kelloja on siirretty mutta taivas on yhä harmaa

 

minä teen töitä, sellaisia töitä, joista ei makseta

juuri mitään, vielä, teen joka päivä, mutta silti maanantait

iskevät aina palleaan ja nostavat pakotuksen päälaelle

töissä on potentiaali, minussa on potentiaali, mutta

vielä ei ole aika nauraa matkalla pankkiin

 

haen kaikkia mahdollisia kuukausipalkkaisia töitä,

mutta niitä on täällä niin vähän, että saatan lukea 

paikallislehden etusivuiltakin, kuinka poikkeuksellisen

huono tilanne on nyt, mutta minä en tahdo lähteä,

en vaikka säännöllisin väliajoin joku tuttava kertoo,

kuinka pääkaupunkiseudulla on töitä kaikille

ja taivaalta sataa mannaa

(mutta siellä on myös puolentoistatunnin työmatkat 

ja loputon riittämättömyyden tunne, näistä he puhuvat

vain sivulauseissa muutaman lasillisen jälkeen)

 

joten minä jään, jään, jään ja teen, teen, teen parhaani

ja muistan, kuinka paljon helpompi on tiistai ja kuinka

keskiviikkoiltana voin ajaa siskon luo ja liueta puusaunan

lauteille ja istua vastapäätä miestä, joka tuo saavillisen 

ahvenia ja hymyn eikä minun tarvitse maksaa yhdestä,

kahdesta fileestä ja keitinperunasta kahtakymmentäkahta

euroa niin kuin s-ryhmän ketjuravintolassa 

 

mutta tänään on maanantai, tasaisen harmaa 

ja kirjaston hiljaisen työn huone on toimistoni

ja työkaverini ympäri suomea ja ajatukseni

suurin pääomani ja joskus on vielä helpompaa

tai ainakin erilaista ja tiedän, että joskus kaipaan

näitä päiviä enemmän kuin mitään rahalla ostettua

Share

Kommentoi