me

Ei ole "meitä",

me emme ole "me",

 

mutta aina kun haluan puhua hänestä

(haluan puhua hänestä nykyisin usein)

en tiedä, mitä sanaa käyttäisin.

Kaikki määritteet tuntuvat vierailta

tai liian paljastavilta tai riittämättömiltä

joten sanon usein "me".

 

Me matkustamme samassa autossa ja eksymme Espoossa.

Me puhumme usein puhelimessa, koska toinen ei pidä kirjoitetuista viesteistä ja meillä tuntuu olevan paljon asiaa toisillemme.

Me halaamme, kun tapaamme ja eroamme. Meistä toinen valmistautuu erohalaukseen tunteja aikaisemmin makustelemalla sanaa halata ("Halata... Minä halaan. Halata. Halata. Hyvä."). Kun hetki koittaa, sanoja ei tarvita.

 

Ehkä joskus uskallan sanoa "ystäväni", nyt olemme "me". Kaksi ihmistä, monta sattumaa.

 

Tiedättekin jo,

 

hän on maailman ihanin mies.

 

 

 

 

Share

Kommentoi