Minä ja Ville oltiin onnellisia

Ladataan...

pohjoistuulet tuovat hanhiparvet mukanaan

me seisomme kurottajan kauhassa

korkealla mäellä

ja keräämme omenia

kaksi tuntia, sata kiloa antonovkaa

 

mäeltä näkee lahteen kerääntyvät hanhet,

sateen jälkeen avautuvan

auringon ja sateenkaaret

Ville sanoo

sateen jälkeen tulee aina pouta

ja

sateeenkaaren päässä on aarre

eikä kumpikaan lausunto tarkoita

mitään sen suurempaa,

mies sytyttää tupakan ja minä

poimin hiuksistani lehtiä ja oksan siruja

 

Ystävä sanoi rakkauden määritelmäksi

sen, että ajatuskin jonkun muun ihmisen

(kuin oman rakkaaansa)

suutelemisesta ällöttää

 

kiikkerässä kauhassa korkeuksissa

kädet täynnä omenia

aukipurkautuneissa hiuksissa

pohjoistuuli poskilla

olisin saattanut hyvinkin

pussata tuota vilkkusilmää

 

ja minä olin viiltävän onnellinen siitä

ohimenevästä huomiosta,

en tiedä, mistä Ville oli onnellinen,

mutta ajattelin, että oli kuitenkin

tai jos ei ollutkaan,

ei se ole minun asiani

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...