missä olemme eri

mies ei tule koskaan lukemaan kirjojani

koska hänen silmänsä ja päänsä eivät kestä lukemista

ja hänellä on rytmihäiriöisen ikuisesti levoton sielu:

kun sydänhermot on poltettu rauhalliseksi,

rinta-alaa painaa ikuisesti muisto räjähdyksestä

ja ambulanssin pyörivistä valoista 

ja paperilakanoista

ja kaiken paino on kaksinkertainen, kun on saanut jäädä henkiin

 

ja silti minä kirjoitan, hänestäkin, hänellekin,

omistuskirjoituksen, hänen sanansa ja eleensä

kauneimpiin hetkiin 

niiden ihmisten elämään, jotka olen keksinyt

 

Share

Kommentoi