multa

aamulla herään mullan hajuun

märkä, läähättävä koira on hypännyt

kainalooni, tai oikeastaan niitä on neljä

ne tuijottavat minua kaikella maailmaan mahtuvalla

energialla ja painavat lakanoihin kosteita tassun ja vatsan kuvia

 

joku viheltää ja haukkukvartetti katoaa

 

sisko ajaa jiiceebeen rappusten eteen ja minä

kannan kellarista jöriininjuuret sen kauhaan

ja hyppään takapuskurille selkä menosuuntaan

pajassa raivaamme hyllynpätkän,

annamme juuripätkille multaa ja vettä

nostelemme laatikot (vuodesta toiseen niitä on kaksitoista) 

pois kauhasta

 

äiti on ostanut kurpitsansiemeniä:

jättepumpa, nauran

on myös pieniä kurpitsoja ja kesäkurpitsaa,

tillin siemenet jäävät vielä pussiin, mutta

kananmunankennosta ja elmukelmusta

rakennettuun idättämöön lisään salaa muutaman

ylimääräisen jättepumpan ja nauran vähän taas

 

illalla minä leivon kolme jauhelihapapupiirakkaa

ja tiedän, että sunnuntai-iltaan mennessä ne kaikki on syöty

ovi käy ja rapaiset kengät nostetaan sanomalehdelle patterin viereen

 

hämärässä kävelemme katsomaan uutta vasikkaa

heinäpaalien päältä huutelee kissa Mau,

joka tuntee ääneni kaukaa; minä sanon mau,

kissaherra sanoo mau, minä sanon mau,

niin kauan kunnes korsinen kissa loikkaa syliini

 

keväisin ja syksyisin tunne on vahvin:

olen asunut kaupunkeja ja maita, mutta

kaikkialla olen vain käymässä

paitsi täällä

täällä haluaisin painaa kasvoni pehmeään,

mustaan multaan ja hengittää sisääni elämän väkevän tuoksun

 

 

Share

Kommentoi