mummi ja valkoiset kukat

Ladataan...

mummi joutuu sairaalaan

ja minä tuon valkoisia kukkia kotiin

keuhkonkuume-diagnoosi vaihtuu keuhkosyöpään

ja taas keuhkonkuumeeseen kun musta katve röntgenkuvasta katoaa

kun ensin kaikki toivo on kadonnut

 

olemme eläneet näin kuukausia, vuosia,

jättäneet jo hyvästit, mutta aina hän on herännyt

ja tullut kotiin ja kolautellut rollaattoria vankilan myymälästä

ostettujen kokopuisten tuolien kulmiin

 

tänään kaupungin keskussairaala on vaihtunut

kirkonkylän vuodeosastoon

ei sieltä kukaan tule kotiin

kysyn hoitajilta aulassa: onko jo liian myöhäistä?

he nauravat, mummi puhuu vain kotiinpaluusta

 

kun kuolema tulee, tiedän sen tulevan kuitenkin yllättäen

toivon sen olevan lyhyt pulahdus kylmään kevätveteen,

nuuskan ensipuraisu alahuulen alla, kipinät limakalvolla

ensirakkauden viilto, heinäkuun ensimmäisen pimenevän

yön murskaava haikeus

 

siihen saakka, päivät ajan tällä puolella ovat pitkiä

avaan sälekaihtimet ja istun kiikkerälle jakkaralle

ja annan valon valua sisään väsyneisiin jäseniin

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Roosa
Mangomalen

"Toivon sen olevan lyhyt pulahdus kylmään kevätveteen"

Kiitos.

Kiitos, että luit ja kommentoit!

Roosa
Mangomalen

Ja itkin.

Roosa, maailmanmatkaaja-seikkailijanainen, olen lukenut blogiasi ja miettinyt, oletko tottakaan. Ja nyt olet siinä. Tai tässä. Ja noin. (Sanon taas kiitos, vaikka toivoin keksiväni jotakin kouriintuntuvampaa.)

Roosa
Mangomalen

Voi ihana, kiitos! Ja kiitos sinulle, että kirjoitat. Runosi ovat totta.

Kommentoi

Ladataan...