Nukkumisesta ja elämästä

Muutama talvi sitten uni katosi minulta. Kadotin sen päiviin, jolloin meni sekaisin, mikä on omaa ja mikä toisten. Ja sitten tapahtui jotakin rajua, joka repäisi minut sijoiltaan. Muistan, kuinka ensilumi satoi joulukuun alussa. Olin valvonut kaksi viikkoa putkeen. Sinä päivänä olin mennet salille puoli seitsemäksi, kahdeksaksi töihin, jäänyt ylitöihin, mennyt pikkujouluihin, saunonut ja tehnyt lumienkeleitä kevyeen lumipeitteeseen. Juonut pari lasia viiniä. Ja kävellyt kotiin umpeen sataneiden katujen läpi. 

Nyt sä ainakin nukut, pomo sanoi ja taputti selkään, kun tiemme erosivat. 

En nukkunut. Joka kerta, kun uni meinasi viedä, joku väläytti taskulampulla avoimiin silmiin valkoisen valokeilan. 

Seuraavana päivänä menin lääkäriin. 

Nukahtamislääkkeet eivät auttaneet ensimmäisenä yönä.

Toisena yönä otin tupla-annoksen ja nukuin tahmaista unta jokusen tunnin. Heräsin keskellä yötä silmien sisäiseen valoon.

Vietin pitkän itsenäisyyspäiväviikonlopun sohvalla. Jokaiseen lihakseen sattui levon puute. Itkin viltin alla ja nukuin jyrkkiä pätkiä kemiallista unta.

Meni uuteen vuoteen kunnes tunsin itseni toimintakykyiseksi. 

Meni kuukausia toipua.

On menny vuosia opetella nukkumaan, mutta tässä olen nyt. Minun on mentävä aikaisin nukkumaan ja herättävä aikaisin. Silloin kahdeksan tuntia on tarpeeksi. Kahdeksan tuntia aamuyhdestä aamuyhdeksään ei ole koskaan tarpeeksi. Aamuyhdestä iltapäiväyhteenkään ei ole tarpeeksi. Aamuneljään valvomista ja pitkälle päivään nukkumista täytyy korvata koko seuraava viikko ylipitkillä unilla.

Iltayhdeksästä aamuviiteen on hyvä. Iltakymmenestä aamukuuteen on ehkä paras. Jos on pakko valvoa aamun puolelle, on parasta myös nousta ylös viimeistään seitsemältä, muuten kehon kääntyy alavireiseksi.

Joskus luin jostakin artikkelista, miten masennus vetää väkisin ihmisen päivärytmin sekaisin: yöllä ei nukuta, mutta päivällä ei haluaisi muuta kuin nukkua. Keittiöpsykologina tässä heitän täysin hatusta, että ehkä oma kehoni aistii aikaa myös toisin päin. Alakulo kasvaa, jos ei aamulla herää ajoissa ja illalla vetäydy yöpuulle ajoissa.

Hyvää yötä siis. Tunnin päästä olen jo peiton alla. Ja huomenna toimintakykyinen. 

Share

Kommentoi