Onnekkaat saavat vanhentua

Ladataan...

sinä olet mennyt jo puolitoista vuotta sitten

 

kukaan ei ole huomannut kertoa,

minä en ole huomannut kaivata sinua

vuosiin

kukaan ei arvannut, että jäit minuun

 

jossakin välissä pienistä pojista kasvaa isoja miehiä

ja sitten tapahtuu jotain,

mistä vaietaan muistosivuilla ja Facebookin surunvalitteluviesteissä

 

minä en tuntenut mitään, kun lähdit:

miten saatoit kuolla ilman lupaani

 

te muutitte pois, kun teidän navetta paloi,

et tullut kouluun sinä päivänä ja pian et ollenkaan

joskus näin sinut ohimennen, mutta silloin oli ne vuodet,

jolloin ei raaskinut moikata, ei uskaltanut, ei vaan voinut,

oli liian paljon mielikuvia, rooleja, odotuksia, pelkoja siitä,

mitä saattaa paljastua (ei meillä ollut mitään salattavaa, kuin itsemme)

 

ja nyt sitten sinua ei enää ole,

enkä minä osaa olla surullinen enkä mitään muuta kuin vähän surullinen,

 

sinä soitit suutasi ja minä ihastuin 

ja me olimme niin pieniä lapsia

jäimme siihen hetkeen

kapseloiduit minussa siihen kipuun,

joka on vuodet kymmenestä kahteentoista

kun sääriä pakottaa kasvukivut ja sydäntä

 

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...