Ostan tavaroita tulevaisuuteen, josta ei ehkä tule menneisyyttä

Ladataan...

Ostan alennuslipukkeella Finlaysonin unipussin, sellaisen missä on karhuja ja marjoja ja karhuja vatsat täynnä marjoja.

Annan tämän sitten joskus lapselleni, ajattelen vähän itseäni hätkäyttäen. Pidän sitä piirongin laatikossa rullalla ja odotan ensimmäistä yökyläilyä toisessa kaupungissa, että siihen tarttuisi muistoja nuoruuteni viimeisistä suurista juhlista - kipeästä päästä, sirrittävistä silmistä, pitkistä illoista, pitkistä aamuista. Riemusta ja räkätyksestä.

Mutta sitten tulee paska päivä. Tylsä, typerä, otsalohkoa juimiva päivä. Sovitut asiat hajoavat käsiin, seisoin käsi lanteilla ja puhelin korvalla käytävällä ja toivon, etteivät lapset teippaa avustajaa jesarilla patteriin liian tiukasti. Mietin, että kohta itken. Kohta purskahdan itkuun. Mutta minulla ei ole aikaa.

Silti kukaan ei kuole. Kaikki järjestyy jotenkin sinne päin.

Kotona kaivan ostokseni piirongin ylevyydestä ja käperryn siihen oman tupani lattialla, lattialämmityksen suloisemmassa aallossa. Sisko on tullut kirjoittamaan keittiönpöydän ääreen. Minä olen tullut töistä. Säilönyt hätäiseen karvarouskuja. Puhunut itkettävän stressaavasta viikosta. Kuunnellut juttuja siskon kirjoitustöistä ja muista töistä. Vapissut esiflunssaa. Levitellyt lääkekaappini sisällön keittiönpöydälle siskon papereiden viereen. Ottanut kapseleita ja jauheita. Kavahtanut huomisen liikuntapäivää. Nähnyt välähdyksiä siitä, että olen niin tukossa ja voimaton, etten jaksa edes kävellä kentälle. Vastannut puheluihin ja sähköpostiviesteihin unipussin sisällä.

Näitä päiviä on enemmän. Arkipäiviä. Raskaita, kamalia, köhäisiä, kuumia, satuttavia, omia, välttämättömiä, hajuttomia ja mauttomia, toisinaan katkeruudella rampauttavia.

Ja ehkä sitä kaipaamani tulevaisuutta ei koskaan tule.

Silti toivuttuani käärin unipussin siististi rullalle ja palautan sen piirongin sinisten kuorien sisään turvaan odottomaan seuraavaa. Seuraavaa jotakin. Välähdystä, helähdystä, umpikujaa, aallonpohjaa, avointa onnea.

Niistän nenäni hihaani ja jatkan.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...