Otetaan vastaan tolkullinen työ

Otetaan vastaan tolkullinen työ ja järkevä elämä.

Otetaan vastaan mieluisa puolietätyö ja energiaa tehdä iltaisin muutakin kuin haaveilla elämästä.

Kolme kuukautta. Kolme kapista kuukautta tätä enää jäljellä, mutta kuin olisin juossut seinään

ovat päivät muuttuneet pitkiksi ja raskaiksi.

Täyttelen lomakkeita, naiset itkevät käytävillä ja minä lähetän teinejä kesken päivän kotiin.

Ei ole mitään anteeksi pyydettävää, sanoo uhmakas viivasuu. 

Minä en uskalla sanoa ääneen, mitä toivon.

En uskalla, en uskalla. Hän tietää sen katseestani, toivon.

 

Tämän uskallan sanoa: anna minulle työ ja elämä, joita jaksan pidempään kuin muutaman kuukauden kaaottisissa jaksoissa.

Tässä maailmassa ei ole nyt enää mitään järkeä. Taas.

 

Mutta minä olen kasvanut kaukokaipuusta, tiedän sen nyt,

muuten juoksisin jo

ulos näistä ovista, 

ulos tästä maasta,

jonnekin, missä kukaan ei hoe nimeäni,

huuda perään, vaadi.

 

(Ja minä tiedän jo, että minun on tehtävä rajat itselleni. Lakattava sietämästä ja oltava kovempi luu. Vaikka suussa maistuu jo metalli niin, että pelottaa. Juokse, juokse. Kovempaa, vähän vielä, vähän. )

Share

Kommentoi