päiväkausiin en ole hymyillyt

päiväkausiin en ole hymyillyt

olen ollut useamman päivän sairaana kuin terve

tiedän, miltä tuntuu rytmihäiriöt ja äkillinen uupumus, 

joka ei taitu nukkumalla

 

teen työtä, johon monet pystyvät hymyillen,

heille on helppoa vastailla teinien äkäilyihin rennosti

heillä on lehmänhermot ja vastaukset kaikkiin kysymyksiin

he osaavat leikittää seitsenvuotiaat, heillä on aina jokin loru takataskussa,

heitä ei ahdista aikataulut, joiden takia on oltava koko päivä

valmiina pyrähtämään juoksuun, on melkein oltava kahdessa paikassa

yhtäaikaa

 

kun kuume nousi taas maanantai-iltana, tiesin

tiesin, että aloitimme väärällä jalalla koko homman,

minut paiskattiin pää edellä syvään päähän

ja odotettiin, että selviän, tottakai selviän,

ja kun kerroin, etten selviä,

pomo kohautti olkiaan ja sanoi: koita pärjätä

ja päivästä toiseen kuulen, etten ole tarpeeksi

ja vielä pahempaa: päivästä toiseen tunnen, etten ole tarpeeksi

 

kuume on viisas, se kertoo, että asioiden on muututtava

minä olen väärä tähän työhön,

työ saattaa olla väärä kenelle tahansa ihmiselle,

jolla on ammattiylpeyttä ja tunteet

 

samaan aikaan kun pomo antaa televisiohaastattelua siitä,

kuinka mojovasti on onnistunut alittamaan budjetin,

minä väsään työhakemuksia muihin töihin,

ihan mihin tahansa muihin töihin, sillä puristus rinnassani

ei ota sulaakseen, enkä voi haljeta kahdeksi ihmiseksi,

vaikka tahtoisin

 

ja hulluutta on jättää hyväpalkkaista työtä tähän maailman aikaan

mutta suurempaa hulluutta on kadottaa itsensä päiviin, jotka

valuvat läpi käsistä kuin vastateroitetut leipäveitset

Share

Kommentoi