Pakkasvieraat

Vieraat tulivat pakkasen mukana Suomenlahden yli: valkeatukkainen nainen ja hänen pellavapäinen kesäpoikansa.

Meidän kesäpoikamme, joka oli kasvattanut hartiat ja pituutta puolen miehen verran (silti hän kaivoi vielä kirjahyllyn alakaapista muuttuvan labyrintin - vanhasta muistista, ja sitä me pelasimme).

Koirat muistivat lempileikkikaverinsa. Pyörivät jaloissa ja kantoivat kaikki lelut pojan syliin. Nainen otti vielä kolmannen kupin kahvia ja ison palan kakkua.

Hän asui viisi vuotta naapuritalossa. Teki aamu- ja iltavuoroja. Poika kasvoi isoäidin luona veden tuolla puolla. Tuli kesiksi juoksemaan pihoille. Me uimme joka päivä.

Nyt pakkanen ja viima heittelee lapsuudenkotiani, me laitamme takkaan tulet ja poika käpertyy äitinsä kylkeen. 

He ovat vieraita täällä, minä olen vieras heidän luonaan. Emmekä silti kuitenkaan koskaan.

He jäävät vain yhdeksi yöksi.

On alkava koulu ja on töitä, joita tehdään vuorotta kymmenen tuntia päivässä.

Pakkasvieraat tulevat Suomenlahden yli ja lähtevät. Kylmä ilmamassa jää päiviksi yllemme.

 

Share

Kommentoi