Puhutaan välillä pojista

Näin tänään kaupassa pojan. Okei - miehen.

Pitkä tukka ja nahkatakki. Just sen värinen tukka ja sellainen ryhti. Sydän alkoi hakata. En uskaltanut katsoa päin. Palautti pulloja. Menin piilon vihanneshyllyn taakse. Yritin nähdä kasvot, katsoin alas kukkakaaleihin. Palautti pullot ja haki pari tölkkiä olutta. Seisoi selin kassalla. 

Melkein huusin nimen ääneen. 

Sydän löi niin kuin .... melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Yli viisitoista vuotta sitten.

Miespoika jota en löydä internetistä, numeropalvelusta, Facebookista.

Kädet tärisevät. Juostako perään. 

Maksan kukkakaalin ja kokiksen. Ja näen auton ajavan pois K-Marketin pihasta. 

Kuski katsoo ja minä katson, mutta pilvet roikkuvat liian alhaalla. Ikkuna heijastaa taivaan.

Saan rekkarin kirjaimet ylös. Numeroja en. (Mitä tällä tiedolla teen?)

Ajan kaksi kierrosta kirkonkylän ympäri. Saan teinipoikien huomion.

 

Haluaisin vain katsoa sinua.

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Toivon, että jonain päivänä myös kosketat.

Minä myös.

Ja kiitos. 

Olen saanut sinulta usean sellaisen kommentin, jotka huokuvat lämpöä ja viisautta. Lohtua. Jotka osuvat ja aloittavat uudenlaisia ajatusketjuja. 

Nämäkin sanat. Juuri oikeat. Kiitos.

Naislaif
Naislaif

Kiitos lämpimistä sanoistasi, liikutuin. Sinä kosketat minun tunteitani ja onneksi minä olen pystynyt vastaamaan sinulle. <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.