River

Ladataan...

tutustuin kerran naiseen, joka

tunsi Kurt Cobainin

 

nainen leikkasi hiukseni,

kertoi kuinka lyhyt

ja hentoinen Kurt oli

ja kohtelias tarjoilijoillekin

 

varasin hänelle toisen ajan,

mutta hän oli jo lähtenyt

 

kuolleita ei voi herättää,

mutta kaikki muu on mahdollista

 

penkkaripäivän rekat kääntyvät

taloni kulmalta rantaan,

lasken teemukin kädestäni ja vilkutan

 

vapauden villi kaipuu

kimpoilee kivitalojen seinistä

riemunhuutona taivaalle

 

päivä on kirkas ja kadut jäiset

ja kirkuvan sokean hetken

minä kaipaan kuolleita ja tuntemattomia

niitä, jotka eivät ehtineet kovin aikuisiksi

erityisesti sitä kauniskasvoista

 

karkkisade ropisee vasten ihmisiä

ja pysähtynyttä autoriviä

aurinko on kova ja korkealla

haikeus viileä ja lohdullinen

veitsenterä vasten vaiennutta ihoa

Share
Ladataan...

Kommentit

 

Totuudellista ja siistiä tekstiä.

Jos olisin ilkeä kirjoittajalle, niin menisi miltei jopa runosta. :)

Kiitos kommentista ja kiitos, että luet. 

Tule toistekin.

Kommentoi

Ladataan...