saat anteeksi

Ladataan...

minä kävelin alamäkeä

oikaisin tanssitunnille sisäpihojen läpi

ja tiedättekö, olin miettinyt

koko päivän tätä asiaa

kirjoittanut ja maannut

selälläni matolla

 

ja sitten tajusin,

niin kuin selvät asiat tajutaan,

kirkkaasti, varmasti:

minun pitää antaa anteeksi itselleni

minun pitää antaa anteeksi itselleni

etten ole pystynyt parempaan

 

jos tapaisimme nyt,

olisin eri ihminen jo

ja meillä voisi olla erilaista

 

kun tapasimme,

minusta ei ollut jäljellä

kuin kuoret,

oikeastaan ei mitään

ja sinä vain satuit tulemaan

niihin aikoihin,

jolloin kaikki romahti,

minä varisin hilseilevänä

maalina eteisen lattialle

 

minun on annettava anteeksi

itselleni, ei sinulle

minun on lopetettava vihanpito

itseni kanssa

 

sinä kyllä selviät tästä ihan hyvin

 

minun on annettava itselleni anteeksi

 

yöllä kävelen kotiin, kuu on punainen

siinä sisäpihalla, hiljaa kohoavassa tuulessa

villatakkiin kääriytyneenä

sanon ne sanat ääneen:

Minä annan itselleni anteeksi.

 

vaikka se kuulostaa vähän naurettavalta

ja vaikka se tuntuikin vähän hassulta

voisin nyt lauleskella rappukäytävissä

olen antanut itselleni anteeksi

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...