sahanterällä

vuosi sitten

en olisi arvannut

missä olen vuoden päästä

nyt tässä päivässä

 

pilkon sahateräisellä leipäveitsellä

vehkaa,

vaihdan mullat,

leikkaan juuripaakkua pienemmäksi,

pilkon, istutan pienempiin ruukkuihin

vuosi sitten olin menossa Lontooseen,

kaikki oli aika sekaisin,

enkä vuosi sitten olisi uskonut,

että vuoden päästä olen tästä

 

mursin käteni,

mursin turvallisuudentunteeni,

mursin vanhat näkemykseni itsestäni,

mursin sydämeni,

mursin vähän mieltäni,

mursin ontot ihmiset irti itsestäni,

 

rastapäinen poika kaiveli sahalaitaisella

veitsellä

kukkapenkistäni onkimatoja,

minä pilkon vehkaa,

istutan pieniiin purkkeihin

 

en osaa puhua pojan ystäville enää,

vaikka he soittavat, en soita takaisin,

sillä poika on kaukana,

en jaksa lukea Facebook-viestejä

ihmisten tylsistä elämistä, syödyistä ruoka-annoksista,

tyhjää paapatusta,

poika on kaukana ja hänen viestinsä

ovat yleensä kolmen sanan mittaisia,

joskus yhden

kiitos

jumala tietää

en tiedä kuinka kiittää

kiitos

 

Jumala tietää, mutta ei kerro,

kuuntelen hämärtyvässä kirkkosalissa

Jippua, flyygeliä ja julistusta,

jonkun rauhan voi aina löytää

valtavasta äänestä, villasukista, rakkaudesta,

ikkunoiden takana aurinko laskee,

nainen laulaa

jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en

ja itkin kai jo sitä ennenkin

 

väittävät huhtikuuta julmimmaksi kuukaudeksi,

minulle se on maaliskuu,

silloin ihmiset kuolevat syyttä,

lähtevät reput pakattuina, tulevat ehkä takaisin,

lähteäkseen uudestaan,

valossa on jo aavistus heinäkuun illasta,

kun joimme punaista mehua

ja lähdin,

marraskuussa ajoin samaa reittiä sydän

tyhjentyneenä,

 

maailman ihanin mies,

olet poika vielä,

vuosi sitten ajattelin,

järjestän vielä kaiken

 

maailman ihanin mies,

kauneimmat kukat kasvavat halkeamiin

ja sinä mursit panssarini

paremmin kuin kukaan muu

valon kulkea

Share

Kommentoi