siemenen kokoinen

annoin tunteen kasvaa valtavaksi

se söi sisuskalujani, järsi ytimiäni,

seitsenpäinen hirviö

 

tunne näki vain ääripäät:

ekstaasin ja hyisen kauhun

tunne jätti minulle vain

vastaamattomia kysymyksiä,

toteutumattomia odotuksia

 

 

sitten suutuin, sanoin:

irtisanoudun näistä perhanan tunteista,

heitän ne roskakoriin enkä näitä rytättyjä papereita

enää silittele

 

ystävä sanoi:

heitä romukoppaan kaikki, mitä et tarvitse,

mutta säästä pieni siemen, jätä pieni ihastuksen siemen,

tarvitset sitä myöhemmin

 

ja niinpä, kun seisoimme hyisessä tuulessa

parkkipaikalla yllättäen

(hän oli ilmestynyt tyhjästä viereeni)

välissämme ei raivonnut menneiden aikojen,

syvien vesien hirmuliskot verenhimoiset hampaat

teroitettuna

välissämme oli vain pieni siemen,

kullankeltainen elokuun lopun

kauransiemen,

 

se mahtui väliimme mainiosti,

sen läpi ei tarvinnut huutaa,

eikä tarvinnut väistellä hengenhädässä

valtimoja kohti viuhuvia kynsiä

 

saatoimme puhua kepeästi,

minä saatoin tuntea kiitollisuutta,

saatoin katsoa hänen lohikäärmeensilmiinsä

pelkäämättä, siemen saattoi heijastaa jokaisen

auringonsäteen kasvoillemme,

 

minulla saattoi olla sunnuntainaama

ja tuulen takuttama sunnuntaitukka,

hänellä ehkä oudon tyylikäs kauluspaita,

mutta niillä oli kovin vähän väliä

 

minä saatoin katsoa lohikäärmeensilmiinsä,

saatoin olla rauhassa, saatoin sanoa heipat pelkäämättä

tulevaa, olevaa, mennyttä

 

maailman ihanin mies,

tämä asia on nyt siemenen kokoinen

ja se riittää nyt,

kun katson silmiisi, kun päästän sinusta irti,

se riittää

 

 

 

 

Share

Kommentoi