Sinä käännyit ja katosit

Ladataan...

Sinä olet kirjoittanut ylioppilaaksi. Siinä jälkesi katoavat. Hymyilet paikallislehden lakkiaiskuvassa vuotta minua myöhemmin. Tuli jotain hässäkkää ja jäit ylimääräiseksi vuodeksi. Kuva muuttuu rakeiseksi, kun suurennan sitä läppärin näytöllä. 

Muistan, kuinka kirjoitusten jälkeisenä kevättalven kirkkaana iltapäivänä sanoin luokan edessä käytävällä kuolisin, jos joutuisin jäämään tänne vielä vuodeksi niin kovaa, että varmasti kuulit. Toivoin, että olisin saanut jäädä sinun kanssasi vaikka just siihen.

Viimeisen kerran näin sinut seuraavana syksynä. En muista, miksi seisoin vanhan lukion aulassa, mutta sinä kävelit ovelle. Katsoit lasioven läpi, laskit kätesi alas kahvalta ja käännyit pois.

Facebook ei löydä sinua. Ei Google eikä mikään numerohaku. Sinulla ei tunnu olevan edes kaimoja tässä maailmassa. Kuvahaku tuo eteeni lukemattomia kuvia rannoista. Sukunimesi on sellainen.

Löydän isäsi kuvan ja puhelinnumeron. Jos soitan ja sinä oletkin kuollut vuosia sitten tai eilen. Jos isäsi lyö luurin korvaani. Jos elätkin mukavaa perhe-elämää Pohjanmaalla.

Avaan Yahoon.

Ei löydy yhtään sähköistä Pro gradu -tutkielmaa, ei mainintaa paikallislehden jouluruuhkauutisissa, ei yhtään kuvatekstiä bändikuvan alla. 

 

Enkä minä ajattele sinua usein. Olet ollut niin kauan poissa silmistäni, että olet muuttunut tarinaksi. 

Mutta kun selittämätön pahoinvointi pyörittää minua neljättä vuorokautta, kun olen ensin vitsinä ja sitten tosissaan miettinyt, hakisinko apteekista raskaustestin vai menisinkö ensiapuun, sinä olet siinä. 

Jonkinlainen juuritunne maan ytimessä, syvin pohjavesi. Ensimmäinen, maailmoja järisyttävä rakkaus ja luut murtava sydänsuru.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...