Sitten sinä tulet taas

Sinä tulet varoittamatta.

Unessa kuljen pitkässä kellarikäytävässä. Kulman takaa käännyt sinä ja minä väistän.

Eikä muuta. 

Herään ja nukahdan ja herään taas. Koko yön kellun unen päällä kuin ajatukseni olisivat vettä.

Aamulla sinä tunnut kaikkialla kehossani särkynä ja haikeutena, jota en suostu sanoittamaan.

 

Sinä olet teksteissäni, sanavalinnoissani niin syvällä, etten välittäisi puhua.

On pakko ajatella sinut kuolleeksi. Että voin muistaa ja hyväksyä haluamatta palata.

(Toivo, että elät kauan ja kohteliaasti.)

 

Nainen pöydän toisella puolella vetää tekstinäytteistä erilleen runon

ja kysyy, saako pitää sen.

Sen on kirjoitettu vuosia jälkeesi.

Jotakin ihan omaa. (Niin kuin kaikki ja ei mikään.)

 

Ja silti, kun ilta putoaa

minä kellun painavan veden päällä.

 

Share

Kommentoi