Siunauksia

vein rastapäisen pojan junalle,

niin kuin ennenkin,

 

vuosi sitten

en muuta tehnytkään,

vein rastapäisen pojan junalle

ja odotin maailmanloppua

joka perjantai

 

kaikki on kuin ennenkin,

 

vain yksi asia on muuttunut

ja sen vuoksi kaikki:

 

hän ei puhu enää "jos",

hän sanoo aina "kun",

 

"kun saan ajokortin, ajan joka paikkaan sataakahtakymppiä"

"kun ostan auton, ensimmäinen voi olla pieni ja halpa, vaikka Fiat"

"kun saan tyttären, pidän huolta, että hän valitsee hyvän miehen"

 

jossista on tullut kun

ja siihen luotan

 

kun auringonpäivät ovat alkaneet,

ei niitä saa kadottaa

 

me totuimme sanomaan "hyvästi"

ja "nähdään -- en tiedä milloin"

nyt saamme sanoa "nähdään maanantaina",

se on suurin asia maailmassa,

"nähdään maanantaina"

 

tänään hän lisäsi jotain,

hän sanoi "auttakoon Jumala sinua",

"auttakoon Jumala sinua kaikessa"

 

vilkutin asematunneliin katovalle hymypojalle,

katsoin paljaita lokakuun tähtiä pääni päällä,

ajattelin: "On jo auttanut"

 

hän on maailman ihanin mies,

heiluttaa minulle vielä kerran,

halaa vain kuin kukaan kavereista ei näe,

 

maailman ihanin mies,

on jo auttanut

 

Share

Kommentoi