takaisin ei voi kääntyä

kuljin paljain nilkoin läpi pakkasaamun

läpi aurinkoraitojen ja roskakatoksen,

joka vie sivukadulle, läpi läpikulku kielletty -kylttien

viitoittamien polkujen ja sammaleisen kallion ja nukkuvien kivikasvien

rantaan saakka, missä nurmikko ratisee viime syksyistä elämää

 

jos vilkaisin taakseni, jos oli päiviä, jolloin suurin asia,

mihin pystyin oli jäähtyneen teen juottaminen viherkasveille,

jos ja kun oli sellaisia päiviä, tuli myös päivä, jolloin käärin 

lahkeeni ja annoin auringon ja pakkasen tulla iholle ja läpi

 

tuli päivä, jolloin seisoin rannassa ja kuuntelin vetten vapautuvan, 

se tyhjä minussa, jota kukaan ei pystynyt täyttämään,

se oli alkanut täyttyä minulla, valolla ja janolla, eniten minulla

 

ja tuli ilta ja nuotiopiiri ja meitä oli siinä niin monta, mutta hetken

minä näin vain yhden ja veitsenterä kääntyi, tuulimyllyn luinen lapa

pyörähti ympäri ja tuli paloi tasaisesti ja sormiin palasi tunto, mutta

se tyhjä, joka on minussa, oli jo alkanut täyttyä minulla ja valolla ja janolla

ja jos aamukahvipöydässä nojasin päätäni olkapäähänsä ei se osoittanut muuta

kuin mieltymistäni leveisiin hartioihin ja miehiin, jotka tuoksuvat tupakalta ja pakkaselta

 

kuljin paljain nilkoin läpi pakkasaamun

läpi aalloille jäätyneen pihamaan ja sorapolun,

jonka päässä seisoo aina autojen rivistö, josta valitsen

omani ja ajan kaupunkiin hiljaisia teitä ja hiuksissani

tuoksuu savu ja toivo ja oluisin huulin niskaan painettu suudelma

Share

Kommentoi