on tätä kemiaa

on tätä kemiaa,

sääli, ettei ole muuta

 

kaksi päivää minä välttelen sinua

vaikka olet seinän takana

jos painaisin korvani suljettua ovea

vasten, kuulisin äänesi

 

kävelen sisään vaienneisiin huoneisiin,

kirjoittamasi sanat seinillä ja paperilla

kuin hieroglyfejä, joita en

lähde enää tulkitsemaan

ne ovat kauniita katsoa

pysyn niistä kaukana

 

on tätä kemiaa,

sääli, kun ei ole muuta

 

ja sitten kaukana

varpaat paleltuvat kylmällä betonilla

konehuoneessa kaikuvat työkalut,

joita en osaa nimetä

minä olen siinä ja katson tyhjää

ja sitten sinä

ja sitten sinä tulet ja minä

haluaisin sanoa

etkö tiedä, että olen kaupungin toisella

laidalla keskittynyt välttelemään sinua

täällä ajattelin olevani turvassa

ja ehkä siksi

astun siihen tuleen

 

on tätä kemiaa,

sääli, ettei ole muuta

 

ja sillä tulella on tuhat nimeä

minä en pelännyt näyttää itseäni

minä en pelännyt huomata,

että aika parantaa ja etäisyys

minä en pelännyt sinua

en kaivannut sinua

sillä tulella oli nimeni

ja minä paloin siinä

 

on tätä kemiaa,

sääli, ettei tule muuta

 

Share

Kommentoi