Tukholma ei tunnu juuri miltään

Terrori tuli pohjolaan, huutaa otsikko.

Minusta ei tunnu juuri miltään.

Samalla viikolla on räjähtänyt Daeshin autopommeja Fallujassa, eikä niistä ole Suomessa uutisoitu. Katsomme lapsien kanssa kännykästä, milloin viime syksyn kaverit ovat viimeksi olleet online siis hengissä. Koska he eivät ehkä enää ole.

Nyt he olivat, mutta tiedän, että jonain päivänä tulee suruviesti. Että joku palautetuista, palanneista tai paenneista lapsista on kuollut. Se päivä roikkuu ilmassa, on kiinni minussa. Itken sitä vähän jo perjantai-iltaisin, kun päänsärky venyy kalvoksi kasvojen ylle ennen kuin silmät painuvat kiinni. Unissani tappelen usein. Joskus herään paniikkikohtaukseen. Päivisin niitä ei enää tule.

Totuuksia on monenlaisia. Pakkopalautuslennot ja Syyrian tapahtumat. En enää tiedä, mikä on totta ja oikein, paitsi sen, että haluan aina olla elämän puolella.

Ei Pietarissa eikä Tukholmassa olisi tarvinnut kuolla ketään. Mutta ei myöskään tarvitse kuolla Syyriassa tai Irakissa. Afganistanissa. 

Ihmiset koristelivat Facebook-profiilikuvansa Ruotsin lipulla. Se tuntuu vanhanaikaiselta ja yksisilmäiseltä.

Maailma on meidän kaikkien vastuulla.

 

 

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kiitos.

Samoin.

Kommentoi