Tumma, komea muukalainen

Kun huomaa, että ihan yhtä hyvin voi ihastua sorjaan ja tummaan kuin tanakkaan vaaleaan.

Kun vahingossa päivistä on tullut hyviä.

 

Kun alkaa olla toiveita ja haaveita, ensimmäistä kertaa tosi pitkään aikaan. Kun ihminen, jonka ohi on kävellyt puoli vuotta sivuuttaen hänet kevyellä pään nyökkäyksellä, onkin olemassa kokonaisena. Ensin varkain, sitten kuin pesäpallomailalla naamaan. Miten voi olla mies noin kaunis ja viehättävä. Ja pitkä. Pitkä on uusi ja hyvä asia.

Ensin tuli paniikki. En halua tätä nyt. 

Mutta tämä tuli juuri nyt siksi, että sille oli tilaa tulla. Ensimmäistä kertaa aikoihin oli tylsiä iltapäiviä ja iltoja, jolloin jouduin kysymään itseltäni Mitähän sitä tekisi? Ei ollut jatkuvaa kiirettä kintereissä, ei loputonta väsymystä, ei jatkuvaa päänsärkyä ja silmämunien takana kiertävää itkua. Itkua toki on itkijänaisella aina, mutta myös naurua ja iloa. Ajatukset ehtivät hiipimään oma pään ulkopuolelle ja silmät alkoivat nähdä muutakin kuin oman navan

Ja mitä nyt tapahtuu? Ei ehkä mitään.

Mutta valo kulkee ikkunoiden läpi, minä puen toppavaatteet ja vien vastaanottokeskuksen lapset pulkkamäkeen. Illalla ajan kaupunkiin, vien ystävän uuteen asuntoon viherkasvin ja viinipullon. Puen legginsien sijaan sukkahousut ja punaan huulet sävy sävyyn viinin kanssa. 

Ja ehkä jossakin välissä mietin vähän tummaa, komeaa miestä. 

Share

Kommentoi