tunne

en ole niitä ihmisiä,

jotka heräävät eräänä aamuna,

päättävät olla onnellisia,

kokonaisia

ja jotenkin onnistuvat siinä

 

minun tyylini on ruikuttaa,

roikkua, hakata päätä seinään

kaksin käsin

 

ja havahtua sitten ohueen

tunteeseen,

että minua pelottaa

 

pelottaa ja jännittää

kuin seisoisin ihan oikeasti

Helsinki-Vantaalla,

turvatarkastusjonossa

kädessäni passi ja menolippu

 

kuin oikeasti seisoisin lavan takana

ja odottaisin vuoroani

tuhatpäinen yleisö mylvisi

ja eikä minulla olisi kuin

tukisanalista taskuni pohjalla

 

eikä se ole edes tunne,

se on olotila

se on kaikkialla kehossani

kehoni tietää jo,

mieli vielä vastustaa

 

pelottaa ja jännittää

mitä hänen takaansa paljastuu

mitä näen, kun alan nähdä muutakin

kuin hänet

 

hän on tuhrittu pleksilasi minun

ja elämän välissä

mutta päivä päivältä hän hiutuu

ohuemmaksi

näen jo melkein läpi

valon ja virtaukset

 

Share

Kommentoi