Tyypit, joita en kestä

WhatsApp piippaa kolmatta tuntia, mutta aloitteleva yhdistys ei ole vieläkään onnistunut löytämään korvaavaa ajankohtaa huomiselle kokoukselle, joka sovittiin jo toukokuussa siksi, ettei tällaista tilannetta syntyisi. 

Luulen, että on ihmistyyppi, joka nauttii tällaisesta. Että jostakusta on oikeastaan kivaa fiilistellä, tavattaisiinko sittenkin kirjaston kahvilassa vai puistokadun teehuoneella. En oo sellainen jantteri.

Koska alan tuntea itseäni jo jonkin verran, esitän yleensä yksiselitteisiä kutsuja:

Sauna on lämmin kuudelta.

Tulen viideltä kotiin ja menen kymmeneltä nukkumaan.

Olen koko päivän kotona, tuu jos tuut.

 

Ja sitten on muitakin tyyppejä, jollainen en ole.

On se, joka käyttää kaikki puheenvuoronsa Skype-palaverissa kertoakseen, että hän läppärinsä akku loppuu pian. Tunnin jälkeen, hänen koneessaan kuitenkin riittää virtaa, mutta kokouksessa ei ole saatu käsiteltyä lainkaan asiaa, jonka vuoksi miitinki järkättiin alunperin. Sitten käydään sopimaan uutta ajankohtaa, mikä ottaa otsalohkoon.

Samaan ihmistyyppiin lasketaan se hemmo, joka kirjoitti kirjallisuuden kandintyön verran metatekstia siitä, miten hän käsittelisi erään romaaniin tiettyjä teemoja, jos vain hänellä olisi tilaa kirjoittaa. 

 

Kaiken sanotun jälkeen, toivon, että omat ärsyttävät piirteeni hiertävät näitä tyyppejä vähintään saman verran. Takki auki tuulta päin, sano!

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Juuri tämän takia olen nykyään pyrkinyt välttelemään yhdistystoimintaa.

Oikein. Ihan hanurista koko touhu. Jotenkin sellaista tyhjän täyttämistä ei-millään. Hirveästi huitomista ja minimaalisesti etenemistä. Aikuiset ihmiset, hittolainen.

Kommentoi