Vakava mies

Henkkamaukalta ostettu rannekoru on kevyt,

ajatus sen taustalla painava: kiitos, kiitos ja anteeksi,

hän pyytää minut istumaan, hän aikoo puhua pitkään,

puhua kerrankin suunsa puhtaaksi,

 

luulin häntä kauan yliopistomieheksi,

hän kertoo olleensa kattolamppujen asentaja,

kertoo nähneensä paljon rikkautta ja säihkettä,

harvoin yhtä todellista ihmistä kuin minä

 

kun hän taipuu itkuun,

hän kävelee silti suorin selin vessaan,

pudottaa kasvonsa kylmään vesivirtaan,

kävelee takaisin ryhdikkäästi ja jatkaa

 

kun oma elämä tuntuu toisen omalta,

kun rakkaus on näkymättömissä,

parisuhde sovittu perhettä miellyttämään,

vakava mies muuttuu hilpeäksi,

"Ei tämä ole minun elämäni enää", hän sanoo,

sanoo ja nauraa kaiken vakavuutensa läpi

kuin hukkuva pärskii pintaa kohti,

 

siksi hän on maailman ihanin mies:

umpikujassaan hän istuttaa minut alas

ja puhuu, kunnes vesi ympärillämme on kirkasta

 

 

Share

Kommentoi