valo

me teemme töitä kymmenen päivää

minä kohtaan hänet iltapäivisin hikisenä

hikisenä ja uupuneena,

päivien aikana opin mitä närästää tarkoittaa

muistan, miltä tuntuu pelätä itseään

niin ettei uskalla hengittää

 

me teemme töitä kymmenen ympäripyöreää päivää

erillään, yhdessä, niin, että aina hänet nähdessäni

haluan painaa pääni olkapäälleen

olla siinä, muistaa: kaikki on ihan hyvin

 

kun epäilen kaikkea, kadotan paperit,

kuljen vapisevin raajoin,

hän on lempeä, hymyilevä, rauhassa,

sillä ehkä hän tietää, että työ ei ole kaikki,

tai ehkä hän muistaa minut parempina päivinäni,

tai ehkä hän vain on valo, jota hän säteilee

 

kuin tulikärpäset liekin ympärille

minä tahtoisin hänen lähelleen

hän on maailman ihanin mies,

 

joskus hän ottaa kitaran, soittaa,

istuu yksin terassille,

me keräännymme hänen luokseen,

pienet liekit kauneimman palon kylkeen

hän on maailman ihanin mies

 

 

Share

Kommentoi