viimeisessä hetkessä

viimeisessä hetkessä me olemme

samanlaisia kuin aina

minä hymyilen vähän liikaa

tulen liian lähelle

lepyn ihan liian helposti

sinä kerrot vitsejä

niin nopeasti, eniten itsellesi,

etten ymmärrä

 

minun piti lähteä ensin

mutta kun käännän selkäni olet jo poissa

aurinko on polttanut hatun rajan

otsaasi

silmiesi alla oleva tumma

ei ole minun tekosiani

minun läsnäoloni,

minun poissaoloni

ei vaikuta sinun tuuleesi,

uneesi

 

minä olin kirjoittanut monta viimeistä

kirjettä, korttia, viestiä

kun näin sinut, tajusin

kaikki on jo sanottu

 

me olimme samanlaisia kuin aina

minä näytin jotakin

sinä katsoit

kerroit vitsejä ja nauroit

koko naamallasi

 

lähdit heti kun käänsin selkäni

viimeisessä hetkessämme

olimme samoja kuin aina

Share

Kommentoi