voin puhua retiiseistä

minä voin puhua retiiseistä

ja siitä, että nyt on ne viikot, kun niitä kannattaa syödä

ja siitä, että unettomana yönä istun ranskalaisen parvekkeen ovi auki

ja syön pussillisen retiisejä 

ja sokerimakeita uusia porkkanoita ja odotan ukkosmyrskyä

joka kivistää kaukaa hampaita ja lonkkiani

 

minä voin puhua ajan kulumisesta

siitä, kuinka kesäkuinen paniikki poistuu aina, kun heinäkuu kypsyy

ja tulevaisuuden pelko väistyy

jokin niissä juhannuksen jälkeisissä vaaleanvihreissä päivissä

murskaa sydämen ja silloin tekee mitä tahansa, kävelee kauppaan

ja ostaa viisi kiloa kukkakaalia eikä kadu eikä pyydä anteeksi

 

minä voin puhua grillijuhlista

ja siitä, kuinka jotkut ihmiset muuttuvat ystäviksi vahingossa

ja kuinka he ostavat ravintoloita

ja kuinka minä selitän kiinalaisille vieraille valokuvasta muinaisia suomalaisia

kalastusvälineitä ja tunnistan lähinnä vain kirkuvanpunaisen puikkarin,

jonka joku on laittanut vitsinä puiseen asetelmaan ja mies kysyy

oikeastiko Suomessa syötiin nälänaikaan puuta ja grillissä paistuu

kolmenlaista lihaa ja minä puhun kaikille ja sekin on oikeasti minä

 

minä voin puhua näistä kaikista asioista,

mutta en voi puhua siitä, että minä olen hetkittäin rikkumaton järven pinta

ja että minä en ajattele enää timanttisormuksia, mutta minä ajattelen ennustuksia

ja kaiken repimisen jälkeen minulla on tunteita, jotka ovat sävyltään

surullisia ja toteavia samaan aikaan ja nyt minä osaan jo mennä niitä ihmisiä

kohti, jotka ovat rauha ja luotto ja turvallisuus ja jotka saavat ajan kaartumaan

mutta minä en voi vielä puhua siitä, se on niin haurasta ja varmaa ja oikein

Share

Kommentoi