vuosia myöhemmin

Ladataan...

kun myöhemmin kerrot, kuinka halusit

sitä miestä enemmän kuin kokonaista vanhaa elämääsi,

että näit hänen kasvojensa piirtyvän vasten

pihapuun yhteenkietoutuvia oksia, kuinka olit varma,

että puussa asui joku, hän, kuinka ripustit itsesi puuta vasten 

ja söit rantavesistä raakoja ahvenia ja annoit hiustesi takuttua

ja oksensit iltaisin pelkoa ja lapamatoa ulos itsestäsi

ja kuinka kaikessa olikin yhtäkkiä järkeä

ja lohtua ja valheet, joilta suljit silmäsi olivat

sinusta yhdentekeviä ja vailla veitsenterää

 

vuosia myöhemmin huomaan, ettei kyse ollutkaan minusta

 

kerros kerrokselta kuorin pahaa pois ja annan anteeksi

asioita, joita ei kukaan ei pyydä anteeksi, kaarna murtuu

käsissäni ja minun piruni istuvat kuumalla rantakivellä

kaislikon kätköissä, vankoin nilkoin kahlaan niitä päin 

Share
Ladataan...

Kommentit

minttumari

Aiemminkin olen ihmetellyt, kun käytät ihan kuin lauseita mun vanhoista päiväkirjoista, mutta nyt on jo sanasta sanaan niin tuttua, että alan epäillä ootko joku mun kauan kadoksissa ollut alter ego! :D Tai sit vaan osaat kirjoittaa hyvin yleisinhimillisesti.

Hei. Vau. Kiitos.

Mielelläni olisin alter egosi, sillä olen haaveissani taidemaalari. En vain koskaan oppinut taidekoulussa piirtämään kuutiota. 

Saakelin kuutio. Aina vinot seinät ja väärät mittasuhteet. Sanat ovat minulle armollisempia.

minttumari

Joo kuutio on kyllä paha :D

Kommentoi

Ladataan...