Wonderwall

en tiedä mistä se alkoi,

ei kai voinut olla alkamatta,

joku hänessä veti puoleensa,

ehkä yhdistelmä puujalkavitsejä ja sosiaalista jäykkyyttä,

 

hän istui minua vastapäätä seminaaripöydässä,

sitä kesti yhden kevään,

hän nauroi ilmeilleni, sille, että en osannut olla nauramatta

hän istui vieressäni pienessä pöydässä

loputtomina iltapäivinä, kuunteli kärsimystäni

kunnes ne loppuivat, ne iltapäivät

 

ja muutaman viikon olin varma,

että en osaa olla tässä elämänihetkessä ilman häntä,

ihmisiin tottuu huomaamatta, he kasvavat niin liki,

 

ihmisistä, jotka eivät sano paljoa,

ihmisistä, jotka ovat läsnä usein ja paljon,

koko erikoisella olemuksellaan,

heistä on vaikea päästää irti

 

viimeinen yliopistokevät oli aika paljon häntä,

viimeinen yliopistokevät oli aika paljon lauantaiöitä

Amarillon tanssilattialla,

hoopoja jatkoja jokirannassa,

pirstaileisia unia siskonpedissä

 

meistä tuli ystäviä niinä öinä,

tai silloin kun hän etsi kitarastaan Wonderwallin,

tai silloin kun kitarasta ja toisen rakkaan

laulusta kudottu PMMP:n San Francisco

tyrmäsi minut läksiäisissäni,

lähdin uudelle mantereelle, uuteen elämään

selkä suorana, rakkauteen luottaen

 

(vajaa vuosi myöhemmin, Golden Gate -sillalla,

minä olin kauempana kodistani kuin koskaan,

silti niin lähellä elämäni ydintä,

että saatoin tuskin hengittää)

 

tai silloin kun leikitin hänen poikaansa

uudessa kotikaupungissa, kerrostalokolmiossa,

ennen illan hämärtymistä,

ennen kuin piirakkavitsit ajoivat

herkkähipiäisimmät vieraat pois

saunaksi kuumentuneesta keittiöstä,

 

tai jossain siinä välissä,

kun kuukausia oli kulunut hipihipihiljaa

ja viestikenttään ilmestyi linkki hupsuun

musiikkivideoon ilman selitystä

 

olen melko varma, että olen joskus pitänyt häntä kädestä,

olen melko varma, että se on ollut siksi, etten voisi nipistää häntä,

olen melko varma, että joskus olen tukehtunut nauruun hänen takiaan,

olen melko varma, että olen jäänyt henkiin,

olen melko varma, että meistä on tullut ystäviä

 

en vieläkään tiedä, mitä hän ajattelee minusta,

mutta minun mielestäni hän on maailman ihanin mies,

vaikka en vieläkään tiedä, mitä hän ajattelee minusta,

koska en vieläkään tiedä, mitä hän ajattelee minusta.

 

Share

Kommentoi