Yksinäisyydestä

Kun toinen lomaviikko hiipii loppuaan kohti,

havahdun alakuloon, joka saa kääntämään kylkeä aamusängyssä,

vaikka uni on kulunut puhki jo useaan otteeseen.

 

Minulla on tylsää ja minä olen yksinäinen,

kun kaikki on tehty

jouluruuat laitettu ja nautittu

patterit vaihdettu kaikkiin pikkukojeisiin palovarottimista auton avaimeen (ja vara-avaimeen)

sushit pyöritelty

suklaat syöty ja Gilmoren tyttöjä katsottu kylläisyyspisteeseen.

 

Uimahallissa kiljuvat lapset,

elokuvissa karkkipusseja rapisuttavat teinit,

ne eivät ärsytä,

ne nostavat työn kaipuun.

 

Ja nyt olen sen tunnustanut (itselleni):

olen yksinäinen.

Arki piilottaa sen hyvin,

mutta tässä se nyt on,

pitkien pyhien paljastamana.

 

Nyt olen sen tunnistanut ja tunnustanut,

mitä seuraavaksi?

Share

Kommentoi