Yksinäisyydestä II

Ladataan...

Kun vuosi vaihtuu, olen nettikaupassa tilaamassa vähäsen naurettavia pitsialusvaatteita.

Olen lähtenyt illanvietosta itku kurkussa, pysähtynyt pihalla katsomaan revontulia. Jokin ihme, korotus yöhön, joka oli väsynyt ja ikävää täynnä.

 

Aamulla päivitän Tinder-kuvat ja esittelytekstin. Kosketan ohimennen kahville piipahtaneen tuttavan selkää.

Haen lapsuudenkodin komerosta Geri Halliwellin elämäkerran. Sillä olen tappanut tämän olon jo kerran, kuusitoistavuotiaana.

Muistelen, että Geri kertoo, kuinka alkoi taistella lamauttavaa ujouttaan vastaan puhumalla joka päivä vieraille ihmisille, kunnes kauhu lakkasi.

Minun on tehtävä samoin. Ja katsottava tarkemmin, kuunneltava tarkemmin. Puhkaistava se kupla, johon olen pääni tunkenut.

 

Ja kun ajamme siskon kanssa huoltoasemalle hampurilaiselle, se korottaa yksinäisyyden tunteen potenssiin. 

Ehkä kolmen vuoden päästä voisi lähteä matkalle, sitten on maksettu opintolaina ja auto.

Ehkä sulla on silloin kaksi lasta ja ties mitä.

 

Olisipa.

 

 

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...