Ladataan...

horoskooppi sanoo: tänään on hyvä päivä soittaa rakkaille

 

"en ole kuullut ääntäsi melkein vuoteen" sanoo hän,

"no samat sanat, Romeo!" vastaan ja

kyyneleet valuvat linjoja pitkin minunkin silmäkulmiini,

"Jaanajee", sanoo hän,

"Jaanani, sitä se tarkoittaa, Jaanajee, Jaanani".

 

Kysyn, onko rakkautta,

"voi, se on vaikeaa", hän vastaa,

"onko rakkautta?", kysyy hän takaisin,

"ehkä", vastaan, "ehkä on hyvä",

 

hänen äänensä on hauras, tumma ja tuttu,

kuulen vuoden muutokset, kuulen rakkaat

sävyt, tänään ei tarvitse salata, piilottaa mitään,

 

sanomme "hei", emme sulje puhelinta,

kuuntelen hänen hiljaisuuttaan minuutteja,

seilaan valtamerilaivalla yli ikävän Atlanttia

 

hän on maailman ihanin mies,

hän pysäyttää sydämeni,

pysäyttää sanani,

pysäyttää valtamerilaivan aallonharjalle,

Jaanajee, aina sinun Jaanajee

Share
Ladataan...

Ladataan...

"haluaisin pussata sinua,

mutta olet isosiskoni, en voi"

 

emme ole sukua toisillemme,

paitsi sydämemme

 

kun hän halaa minua

nauran ja hän kysyy, miksi

 

mutta en voi sanoa,

että joskus onni on niin suurta ja väkevää,

että se ei mahdu kehon rajojen sisään

se on naurettava ulos

 

ja hän halaa minua niin pitkään

hän keinuttaa niin lähelle itseään,

että kaikki, mikä voikaan ihmisiä erottaa,

sulaa, unohtuu pois,

 

hän on minun veljeni,

hän on minun kaunis, kaunis veljeni

hän on maailman ihanin mies,

jokaista hänen kosketustaan

on hiljennyttävä kuuntelemaan

ne ovat viestejä toisesta maailmasta,

ne ovat rukouksia, pyhiä tekstejä,

salamaniskuja sormenpäissä

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

viimeisen kesän jälkeen me ei nähtykään koskaan

soi päässäni maanantaina,

kun juhannus oli viimein taittunut arkeen

mutta sormissa pisti yhä karkuun

päässeen ahvenen piikit

 

viimeisen kesän jälkeen me ei nähtykään koskaan

"älä itke", hän sanoi taas,

toiset sanoivat jotakin muuta,

mutta hän sanoi "älä itke"

elämäni kertoja kuiskasi

"tuon kesän jälkeen hän ei itkenyt koskaan"

 

jotakin meni rikki ja jotakin paikoilleen

kuin olisi sukeltanut keuhkot täyteen vettä

ja heränyt ankaralla saarella

kaukana kaikesta rakkaasta

sydän täynnä hiljaista onnea,

sitä hetkeä kun kasvaa

niin kuin kasvattaisi uuden jäsenen

kuin menisi läpi peileistä

lasiseinistä, aalloista kirkauden ympärillä,

 

ei minun tarvinnut lopettaa itkemistä

ja me tapasimmekin vielä usein

ennen kuin muutuin ahveneksi

uin takaisin samalle rannalle,

jossa yhä heitämme siimoja veteen

polttava iltapäivä raskaissa jäsenissämme

kuin kuolema

 

hän on maailman ihanin mies,

hän oli täällä tänäään,

aina sillä samalla rannalla

Share
Ladataan...

Pages