Ladataan...

Ei ole "meitä",

me emme ole "me",

 

mutta aina kun haluan puhua hänestä

(haluan puhua hänestä nykyisin usein)

en tiedä, mitä sanaa käyttäisin.

Kaikki määritteet tuntuvat vierailta

tai liian paljastavilta tai riittämättömiltä

joten sanon usein "me".

 

Me matkustamme samassa autossa ja eksymme Espoossa.

Me puhumme usein puhelimessa, koska toinen ei pidä kirjoitetuista viesteistä ja meillä tuntuu olevan paljon asiaa toisillemme.

Me halaamme, kun tapaamme ja eroamme. Meistä toinen valmistautuu erohalaukseen tunteja aikaisemmin makustelemalla sanaa halata ("Halata... Minä halaan. Halata. Halata. Hyvä."). Kun hetki koittaa, sanoja ei tarvita.

 

Ehkä joskus uskallan sanoa "ystäväni", nyt olemme "me". Kaksi ihmistä, monta sattumaa.

 

Tiedättekin jo,

 

hän on maailman ihanin mies.

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

iskä sairastuu ja joutuu kuntoutukseen

kuntoutuksen toisena päivänä kotimme keittiössä istuu kuusi vierasta miestä

iskä on ottanut kuntoutuskaverinsa mukaan omalle iltalomalle

he ovat ajaneet puolentoistatunnin matkan,

istuvat ja juovat kahvia, syövät pullaa,

nauravat: "Ravitsemusterapeutti ei oo näkemässä! Hoo hoo!"

 

He ovat nuoria, vanhoja, enimmäkseen aika vanhoja miehiä,

heidän juttunsa ovat kauheita, nauran mukana, en pelkää,

joku heistä on Porista, en ymmärrä, mitä hän sanoo,

en ymmärrä, onko hän lauseensa toteamus tai kysymys,

seisomme viljapellon laidassa, puhumme maanviljelystä,

yrittämisestä, uniapneasta ja syksyn tunnusta kesäillassa,

 

seisomme keskellä pihaa ja minusta tuntuu kuin olisin taas

kaksitoista, kahdeksan, vielä lapsi,

lapsi, josta elämä on jännittävää ja täynnä seikkailuja,

ilta on viileä, minä olen vielä aika nuori,

 

hän on maailman ihanin mies,

minun isäni,

minut on nimetty hänen mukaansa,

minä olen todistanut hänelle jo vahvuuteni,

voin olla kaksitoista taas,

hän on maailman ihanin mies,

viljapellon laidassa, sorapihalla,

sanomassa: "Sinä kyllä pärjäät noiden kanssa,

sinä kyllä pärjäät, missä vaan".

Hän on maailman ihanin mies.

Share
Ladataan...

Ladataan...

kaksitoistavuotiaana hän tulee muutaman vuoden muita jäljessä

hän ottaa aikansa, katselee maailmaa omaan tahtiinsa

 

minut kutsutaan kotiin, istutetaan sohvalle,

istun ja katson, kun poika kaivaa iPadistaan biitit,

tanssii minulle,

 

minut kutsutaan kotiin,

istun sohvalla, katsomme ruokaohjelmia,

Sikkea ja Nigellaa, taputtelemme vatsojamme

ja ihastelemme kakkuja

 

hän puhuu minulle portugalia ja suomea sekaisin,

minä hymyilen, kun en ihan ymmärrä,

hän hymyilee minulle takaisin,

istuu jalkojen juureen, painaa päänsä polvelleni,

isoäiti, kummisetä, he hätistävät hänet pois,

salaa hän tulee takaisin,

 

kun kävelen autolle, hän tarttuu käteeni,

katsoo silmiini, sanoo jotain portugaliksi,

"hän sanoi: Sinä olet kaunis",

minulle käännetään

 

hän on maailman ihanin mies,

vilpittömästi tanssin lumoissa,

minä vilpittömästi hänen lumoissaan,

hän on maailman ihanin mies,

tarvitsemme vain muutaman yhteisen sanan,

tärkeimmät asiat kerrotaan katsein,

hymyin, vilpittömin kosketuksin

Share
Ladataan...

Pages