Ladataan...

alaston mies soittaa makuuhuoneessa klarinettia

minä näen neljän lasin läpi hänen

kehonsa liikkeet

 

joku on jäädyttänyt pihan täyteen

jäälyhtyjä ja askelten jälkiä

 

minä pakkaan matkalaukun

enkä osaa nukkua

katselen seinällä kulkevaa

kelloa

 

yritän unelmoida kesän ja

kalaretken ja kuinka vaivatonta

kaikki olisi

 

olen kantanut lattialle

mummin vanhan persialaismaton

jalan alla se on raskas ja lämmin

 

en osaa karata tästä hetkestä

matto muuttaa asunnon vakavaksi

matkalaukku istuu eteisessä

kun lähdemme, ajamme koko yön

alaston mies soittaa makuuhuoneessa klarinettia

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

toivon osaavani sanoa jotakin

elämästä

taas vuoden pyörähdettyä melkein ympäri

 

mutta en osaa sanoa suurempaa kuin

että tottakai olen ihan eri paikassa ja eri

ihmisenä kuin vuosi sitten kuvittelin

(joka vuosi se silti vähän yllättää

- ettei tää mennytkään suunnitelmien mukaan)

 

ja tottakai voi oppia vielä viime hetkillä:

vuorokausi ja ylikin pimeillä teillä ja lumisissa

metsissä keuhkot ja kurkku loppuun huudettuna

ja sitten se hetki kun pelko laukeaa helpotukseen

ja kaikki ne ihmiset, jotka tulivat apuun kun

pyydettiin tai ei edes pyydetty (ne ihmiset muistaa

aina eikä niille osaa sanoa niin suurta kiitosta kuin

sydämessään kantaa)

 

ja ja se, miten jotkut ystävät ovat järkähtämättömiä

ja hätkähtämättömiä: saa itkeä ja nauraa ja olla ällöttävä

ja typerä ja silti he kutsuvat juhliinsa vaikka edellisissä

bileissä saattoi oksentaa matolle tai mököttää nurkassa

sanomatta sanaakaan

 

ja se, miten ihmisiä tulee ja menee,

sitä kuitenkin aina tuntee jäävänsä voitolle

sillä elämä tuntuu tietävän itseäni paremmin

kenestä kiinni pitää (joten seison kämmenet auki

ja annan niiden tulla, jotka haluavat ja ne joiden

elämään en mahdu, heitä en sure)

 

ja se miten tänään asennin reitittimen ja äly-tv:n

tuosta noin vaan

 

ja se miten maailman paras tuoksu on aina

teräketjuöljy ja tuore havupuu ja pakkanen

 

ja miten olen saanut matkustaa tänäkin

vuonna ja miten se onkin paiskannut

sielun saranoiltaan ja vielä viikko

ja yksi matka ja passi ja hammasharja

 

ja tämä hetki tässä

aatonaatto ja ilta ja leivinuunin lämpö

ja kuinka viimeisen neljän päivän

aikana olen ajatellut usein

ei sen väliä

ja malttanut olla suuttumatta pienistä

 

sillä aika harvoilla asioilla on väliä:

sillä että soittaa heti kotiin, kun kuulee lähistöllä

olleesta kuolonkolarista

sillä, että paketoi viimeiset joulutortut mukaan

ovesta sattumalta sisään kävelleelle sydänsuruiselle miehelle

sillä, että menee vieraaksi siskonsa asuntoon

ja käyttäytyy kohteliaasti eikä röhnötä kuin  kotonaan

sillä, että vähän vahingossa ja huomaamatta

alkaa taas haaveilla pienistä, suurista asioista

sillä, että käy lämmittämässä matkalaisen talon

valmiiksi, riisuu pipon ja hanskat takan edessä

ja on hiljaa vieraassa talossa

 

siinä kaikki, mitä osaan sanoa

elämästä

(nyt ja ehkä koskaan)

 

ja nyt sitä joulurauhaa, rakkaat

ihan kaikille

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

mies oli humalassa

ja vähemmän hurmaava

 

ajattelin hänen tuoksuvan

sahramilta ja saatanalta

mutta tylsän tasainen

kolmoskaljan hönky

huljui välillämme

 

lähiöpubi oli kostea

kasvihuone ja seikkailun

henki alkoi huojeta ilmaan

 

ja hänen silmänsä -

tosiaankin hänen silmänsä

jotka saavat minut

nurinniskoin ja

nahkani kääntymään

nurja puoli ulos päin

 

hänen silmänsä olivat pehmeät

ja liikkeensä loivat ja vieraat

 

 

anna minulle jotakin

joka vie minut polvilleni

opeta, järisytä

revi minut juuriltani

 

take me to church

Share
Ladataan...

Pages