Ladataan...

heitän kivellä päähän

ja pussaan sitten kuhmua

 

ehkä joskus osaan sanoa

oletpa rakas

 

maailman ihanin mies

Share
Ladataan...

Ladataan...

minun unelmani ovat usein valtameren kokoisia

ja joskus ne käyvät toteen

niin kuin silloin, kun matkustin valtameren yli

 

niin kuin perjantaina, kun sain kännykkään ilmoituksen

saapuneesta sähköpostiviestistä

juoksin pitkin käytäviä, etsien ihmistä,

jolle kertoa,

kerroin ihanalle neidille,

siinä vahingossa  ihanalle miehelle,

että tämäkin hullu, mieletön unelma,

on toteutumassa,

sellainen, josta vain harvat täällä uskaltavat unelmoida,

ehkä siksi, että aina sanotaan

eihän se onnistu, eihän täältä, eihän

kukaan täältä, eihän

 

kunnes joku onnistuu (minä)

 

minun unelmani ovat usein huimia, suuria, suurenmoisia pilvilinnoja,

aika usein niistä tulee totta

aika usein on iloisia uutisia,

aika usein iltoja, jolloin on kaikki maailman syyt

pukea vihreä mekko ja tanssia irlantilaisia tansseja,

kuten se yksi ilta valtameren tuolla puolen,

kun tornadovaroitus soi ilmassa,

mutta myös viulut soivat ja tinapillit

ja me tanssimme, tuntemattomien

miesten ja naisten kanssa, käsivarsilta

käsivarsille, aikuisten ja lasten kanssa,

 

unelma on paikka, jonka nimen ääneensanominen

saa hengen salpautumaan,

sanon sen ääneen, silti

annan hengen salpautua,

 

ja minä olen siellä jo syksyllä

miksi en? muuta en halua

 

ja kun kaikki on taas mahdollista,

on aika pukea vihreä mekko,

unelmoida suuria,

kuulla irlantilaissäveliä,

toivoa tuttuja ja tuntemattomia

käsivarsia,

 

sattumaa,

maailman ihanin mies kävelee sisään pubiin

tai sitten ei,

minulla on vihreä mekko ja punaista huulipunaa

ja valtamerilaivan kokoinen toive toteutumassa,

unelmista unelmin, minun

Share
Ladataan...

Ladataan...

elämä on parasta raakana

silloin kun sitä ei halua latistaa

kuvaamalla ja vetämällä

jonkun instagram-filtterin läpi

 

kun puhun sipulin kuorimisesta

tarkoitan hetkiä, ajatuksia,

jolloin riisun ytimeni ympäriltä

siihen kerääntyneitä käsityksiä

ja ajatuksia siitä, millainen minun

pitäisi muiden mielestä olla

 

olen pitänyt paljon vahvoista ihmisistä,

sellaisista, jotka kulkevat keskisormi pystyssä

eivätkä välitä mistään mitään

 

mutta nyt

olen alkanut arvostaa itseäni

omaa höttöistä sisintäni

 

enkä enää jaksa ihmisiä,

jotka valtamerilaivan tavoin telakoivat

itsensä ja mielipiteensä minuun

runnoen minut alleen

 

viimeiset asiat, mitkä ostin mantereelta:

litra maitoa ja Lauantai-pussi

 

mitä saari opetti, mitä matka saarelle opetti,

mitä hiekkarannat ja luksusasunto,

lentohiekka ja tornitalo,

jossa huoneeni jakoi edesmenneen luotsin

haamu,

opetti

 

tulivat käytäntöön matkaa seuraavina päivinä,

kun oli vaikea olla mukava, vaikka halusi

eniten vain olla mukava,

 

kun halusi vetää rajansa,

kun sanoi ääneen asioita, kuten

minuun saa koskea vain jouluna ja juhannuksena

ja muuten vain erityisluvalla

 

ja se oli erityisen totta

pysykää käsivarren mitan päässä,

jos ette ole sitä erityislupaa saaneet

 

ja jotenkin se tekee asiat selvemmäksi

tuon ihmisen en halua itseeni koskevan,

tuon ihmisen haluan itseeni koskevan

ja sitä ei tarvitse selitellä

 

sen saari opetti:

minun aikani, minun tilani, minun kehoni,

minä yksin, minun yksin,

 

ja ne, jotka kutsutaan,

saavat tulla, jos haluavat,

 

maailman ihanin mies

kuuntelee vuodatustani,

enkä kerro että tietenkin

hänen erityislupa on jo leimattu,

se selvinnee aikanaan,

 

minä olen määrittänyt itseni

uudelleen, tehnyt omat rajani

tähän maailmaan

lauttamatkalla mantereelle meri tuudittaa

minä seison selvemmin piirrettynä

kuin koskaan

 

Share
Ladataan...

Pages