Ladataan...

sanoja, joita ei blogien kirjoittajilta kuulla

​anteeksi

olin väärässä 

kiitos kommentistasi, se sai minut ajattelemaan asiaa uudestaan 

ja minä olen aika kyllästynyt siihen

miten tärkeää onkaan aina olla oikeassa

 

ja vähän myös siihen, miten asioista 

tulee samanpainoisia

hukkuneiden lasten kuvista ja niiden kauhistelusta

(saanko muuten ottaa kuvan sinun kuolleesta lähisukulaisestasi ja levittää sitä somessa?)

huulipunista ja farkuista

(miksi vasta nyt huomaan, etten ole vuosiin välittänyt kummistakaan)

hiusten pesemisestä särkylääkkeellä

(keksin tähän joskus jotakin sanottavaa)

niistä iänikuisista mietelauseista

(tiedätte jo mitä ajattelen)

 

julistankin itselleni blogitauon

 

ehkä nähdään vuonna 2016, 

siihen saakka rauhaa ja rakkautta,

vähemmän itsetietoisuutta saattaa luoda enemmän yhteisymmärrystä

ja joskus viehättävintä on myöntää 

olevansa väärässä ja vähän hölmö,

koska niin me kaikki pohjimmiltaan olemme

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

minä kerron vuokraisännälle harkitsevani muuttoa,

vaikka tiedän jo lähteväni

 

minä kerron mahdollisesta työpaikasta, 

kun olen jo ottanut sen vastaan

 

sinä ja neljä äijää,

sanoo uusi pomo

 

kyllä sinä sen lainan saat,

sanoo virkailija

 

vuosia sitten amerikkalainen mies tuohtui

kun kerroin suosikkivuodenajakseni 

muutoksen,

sen, että on neljä vuodenaikaa

jokainen omalla tavallaan kaunis ja kipeä

Share
Ladataan...

Ladataan...

nukun ensimmäistä kertaa kuukauteen aamuun saakka

heräämättä aamuyöllä kello 03.51, joka yö samaan kellon lyömään

nukun koko yön, makaamatta sängyllä kippurassa tuntikausia

sydämeniskut rintakehän ontossa rummussa

 

hapuilen hämärän asunnon läpi keittiöön

nousen varpailleni ja löydän lääkelaatikon

(pidän sitä ylähyllyllä, vaikkei täällä asu

lapsia, jolta se pitää korkealle piilottaa)

otan kaksi nukahtamislääkettä

paketista, jota en ole avannut melkein kahteen vuoteen,

pelkään vähän, olen vähän huolestunut itsestäni

 

nukahdan kyllä, mutten  tipahda kuin kivi syvyyteen

valun hitaasti, kuin jokin pitäisi hiuksistani

kiinni, valveen pinnalla väkisin

 

se on minun, osa minua,

se tulee aina takaisin, kun jokin puristaa

minua tarpeeksi kovaa:

katkonaiset yöt ja päivät,

joilloin päässä heiluu hiekka

kuin tiimalasissa, jota joku pyörittää

käsivarrenmitan päässä itsestään

 

räpiköin, hymyilen vaikeasti valvetunnit

yöt kertovat niin paljon enemmän kuin päivät

Share
Ladataan...

Pages