Ladataan...

+ 4 astetta lämmintä

sumu lammen päällä

melkein tyhjä tankki

eurooppalainen lomakuukausi my ass

uskotko vielä joulupukkiin?

pakkasöinä sokeri nousee maissin runkoihin

iltaisin on pimeää ennen yhdeksää

 

käytävillä kulkevat teinit laulavat kuulokkeet syvällä korvakäytävissään

you used to call me on my cell phone

ja potkivat toisiaan nilkoille kun silmä välttää

vievät toistensa tavaroita, maalaavat huulensa paksulla kerroksella

kirkkaanpunaista maalia, öljyteollisuuden ylijäämämateriaalia

 

minä opetan viisikymppiselle miehelle,

miten ollaan

 

kaupassa törmään yhteiseen tuttavaan

ja taas ajattelen vahingossa:

hän rakastaa minua vieläkin,

ei ole vaihtoehtoja

ennen kuin muistan, että se on vanha ja virttynyt ajatus

 

illalla opettelen taittelemaan origamikurjen

katson kurkia tyhjällä pellolla

liikkuvasta autosta

Share
Ladataan...

Ladataan...

Nyt meni ääni, toivottavasti kohta menee kuvakin. Sähköt sammuvat puoli yhdeksältä. Kännykkää piippaa hupenevaa akkua. Minä käperryn kerälle keskelle sänkyä, yksin. 

On lauantai-ilta. Pitäisi olla elämässä täydesti, jekuttamassa miehiä, juomassa viiniä, kävelemässä kotiin myrskyssä tukka takussa paljain jaloin. Kukaan ei vanhana muistele niitä öitä, jolloin nukkui kahdeksan tunnin unet, luki sitaatissa, jonka lisäsin inspiraatiotauluuni Pinterestissä kolme vuotta sitten. 

Minä nukun kymmenen tuntia sunnuntaiaamuun. Avaan jääkaapin ja ovessa helähtää lonkeropullo, jonka ostin iltaa varten. 

Mietin, milloin olen viimeksi ihastunut. Mietin Tinderiä. Mietin, miten uhosin ystäville löytäväni tänä syksynä ihanan ja komean poikaystävän.

Mutta miten ehtii rakastua, jos viikot pyörähtävät alta kuin päivät? Siinä ajassa, kun ehdin ajatella, että tuo on kiva, on tyyppi jo päätynyt kihloihin jonkun toisen kanssa. 

Kun päivien melu korvissa on niin kova, että iltaisin on ihana olla yksin ja hiljaa. Ja kuinka kuitenkin huomaa jäävänsä juttelemaan ruokaostoksilla komealle k-kauppiaalle vähän liian pitkäksi aikaa.

Mä toivon, että mä olisin tavannut sinut jo. Että voitaisiin miettiä kaksospoikien nimiä sunnuntaiaamuisin. Että joku ottaisi kantaa siihen, pitäisikö vaihtaa Fordiin vai Nissan Qashqaihin. Että voitaisiin pitää pienet häät loppusyksystä, kun kaikki viljat on puitu. Viettää hääpäiviä kumpparit jalassa aroniapensaan punaisten lehtien leimussa, kädet marjoista punaisina ja suut.

Ps. Uljas ja Hiskijas. Qashqai.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kun joka päivä kuulee asioiden olevan huonosti,

alkaa uskoa niiden olevan aivan kamalan huonosti.

 

Miehet, jotka pompottelevat polveaan toisen polven päällä siteeraavat ulkoa työehtosopimusta ja ovat liioitellun huolissaan kollegoidensa jaksamisesta.

 

Alan ymmärtää pareja, jotka eroavat lasten ollessa pieniä. Mikään ei ota lastentäyteisissa päivissä päähän kuin aikuinen, joka ei tee osaansa. Kun omat kädet loppuvat kesken eikä toinen kehoituksista huolimatta laskea omiaan alas pienten tarttua.

Kun selviää, että hän on lukenut työajaksi kaikki kevyet iltapäiväkeskustelut, kun lapset ovat jo kotimatkalla.

Kun hän on ainoa, jolla on aikaa istua kahvin ääreen.

Kun hän taas kysyy, miten jaksat näitä päiviä, kehottaa minua menemään illalla aikaisin nukkumaan. Vaihtaa sääriensä paikkaa nojautuessaan taakse päin, nostaa polven polvelleen ja pompottaa vailla huolta huomisesta.

(Hän ei tiedä vielä, että hänen työpanostaan ei enää tarvita.)

Share
Ladataan...

Pages