Ladataan...

Näin tänään kaupassa pojan. Okei - miehen.

Pitkä tukka ja nahkatakki. Just sen värinen tukka ja sellainen ryhti. Sydän alkoi hakata. En uskaltanut katsoa päin. Palautti pulloja. Menin piilon vihanneshyllyn taakse. Yritin nähdä kasvot, katsoin alas kukkakaaleihin. Palautti pullot ja haki pari tölkkiä olutta. Seisoi selin kassalla. 

Melkein huusin nimen ääneen. 

Sydän löi niin kuin .... melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Yli viisitoista vuotta sitten.

Miespoika jota en löydä internetistä, numeropalvelusta, Facebookista.

Kädet tärisevät. Juostako perään. 

Maksan kukkakaalin ja kokiksen. Ja näen auton ajavan pois K-Marketin pihasta. 

Kuski katsoo ja minä katson, mutta pilvet roikkuvat liian alhaalla. Ikkuna heijastaa taivaan.

Saan rekkarin kirjaimet ylös. Numeroja en. (Mitä tällä tiedolla teen?)

Ajan kaksi kierrosta kirkonkylän ympäri. Saan teinipoikien huomion.

 

Haluaisin vain katsoa sinua.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kipu on osa minua. 

Olen rikkonut polveni, joko tässä elämässä (sanoo nuori, vähän huvittuneen oloinen terveyskeskuslääkäri ja määrää lisää tulehduskipulääkkeitä) tai edellisessä (kertoo hieroja, joka on myös energiahoitaja).

Koko oikea alaraajani on kireä nimettömästä varpaasta alaselän hermokimppuun.

Kipu ei ole uutta. Se tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ilman mitään näkyvää yllykettä. 

Hieron iltaisin jalkapohjan lihakset auki. Ulisen hiljaa särystä ja nautinnosta.

Polvi alkaa poksua. Nilkka nivel naksaa, lonkka rutisee. 

Nukun niin syvää unta, että melkein liun rajan taa.

Aamulla jalkapohja on taas kireä. Toistan tennispallohoidon. Naksun, rutisen ja poksun päivistä läpi. 

En syö tulehduskipulääkkeitä. En ota lihasrelaksantteja. Ne saavat minut nukahtamaan istualtaan, vetävät vuorokauden mittaiseen sumuun.

Kun ajan, laitan tennispallon reiden alle tai alaselkään. Sinne, mihin sattuu eniten.

 

Kipu saattaa olla kadonnut huomenna.

Varaan ajan jäsenkorjaajalle. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

ihan tavallisena tiistaina,

työpäivä ja ottaa päähän kun auto pitää viedä katsastukseen

kiristää niskaa ja hartioita

syön muikkuja lounaaksi

 

kaiken tavallisen olemisen välissä

minusta tulee (tieto)kirjailija

 

tänään olen julkaissut kirjailija

eri kuin eilen

 

enää ei tarvitse luottaa tuuriin tai lahjakkuuteen

voin myös nojata perslihaksiini ja työmoraaliin

 

pystyn, osaan.

 

aion tehdä tämän uudestaan.

Share
Ladataan...

Pages