Ladataan...

Tulisipa rokkibändi. 

Sellainen jyrä, joka muuttaisi maailmasta jotakin. 

Jossa olisi jotakin uutta. Joka saisi tyttöjen ja poikien housut märiksi. 

Tulisivatpa he juuri bändinä. Suurten egojen ristiriitaisena taistelukenttänä, jonka paineet purkautuisivat valtavaina hitteinä. 

Heissä pitäisi olla rosoa ja raivoa. Käsittelemättömiä tunteita ja skandaaleita. Peruttuja keikkoja ja taivaita kohti nousevia hetkiä, kun he ovat kaikki tolkuissaan ja läsnä. 

Olisi revittyjä farkkuja, nahkatakkeja ja pitkiä tukkia. 

 

Olen kyllästynyt musiikkiin. Minulla on Pinterestissä oma kansio nuoren Axl Rosen kuville.

En ollut keikalla eilen, koska pelkäsin jonkin harhan rikkoutuvan. Siellä oli ollut kuulema mahtavaa. Tänään minua harmittaa elämätön elämä ja samalla ei. 

Tulipa jokin uusi ja räjäyttäisi jonkin padon paskaksi tässä tunkkaisessa maailmassa ja antaisi jäisen veden paiskautua meidän kuumasta ja liiasta hyvinvoinnista turvonneita kehojamme vasten. 

Share
Ladataan...

Ladataan...

pikkuserkku kuolee enkä minä edes tuntenut häntä

ihmiset kuolevat ääntä pitämättä

ja minä menetän sukulaisen jota en tuntenut,

koska kun äiti lähti, hän lähti

ja on ollut siitä aika katkera

mutta kai viihtynyt kuitenkin uuden ydinperheensä kanssa

 

kukaan ei tiedä vielä, mikä vei terveen pojan juhannusyönä

ajoi mopolla kotiin, nukahti omaan sänkyynsä,

ei noussut aamulla ajamaan virtasta

Share
Ladataan...

Ladataan...

Miten paljon toteutumatonta unta mahtuukaan ihmiskehoon? Ensimmäisenä päivänä uniin katoaa päänsärky, seuravaan vuorokauteen sulaa selkäkivut, sitten takareisien pakottava kiristys. Kuukautiset tulevat ja ovat ilman kipua. Aluksi unta pitää huokutella, sitten siitä tule olotila. Uni on uusi normaali, siitä herään hetkiksi syömään, pesytymään, kirjoittamaan. Ja sinne vajoaan taas, näkyjen kantamattomiin, kuin mieli ja keho korjaisi itseään. 

Pelottavinta on antaa itsensä parantua, antautua.

Share
Ladataan...

Pages