Ladataan...

kukaan ei huomaa myöhemmin mitään

minäkään en huomaa mitään muutosta siinä kuinka kuljen, olen,

puen kenkäni eteisessä ja takkini 

valo on jäänyt palamaan,

raskas hengitys on jäänyt makuuhuoneen oven taakse

olohuoneen ikkunasta piirtyy harvojen valojen taakse Saimaa

minä en jää nyt

 

lumi on kasautunut dyyneiksi kadulle

ensimmäiset lumitraktorit ja aura-autot vilkuttavat valojaan

potkin auton lokasuojat puhtaiksi

 

myöhemmin katsomme Gilmoren tyttöjä,

teemme lauantaiasioita, minä nukun päiväunet

eikä sekään ole erikoista viikonloppuna

 

sunnuntaiaamuna herään kirkkoon

laulan hoosiannan, polvistun komean papin eteen

ja hetken ajattelen rakkautta ja vastapestyjä lakanoita,

myöhemmin näen hänen vaimonsa ja lapsensa

ja hän näyttää siviilivaatteissaan väsyneeltä suurperheen isältä,

ei pelastajalta

 

kylmä kiipeää läpi ohuista sukkahousuista,

minä otan toisen annoksen seurakunnan joulupuuroa

nielaisen mantelin ja konvehtirasia jää jakamatta

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

päädyn baariin vahingossa, enkä osaa heti yhdistää pääkadulle sytytettyjä jouluvaloja ihmispaljouteen

ihmiset roikottavat toppatakkejaan käsivarsillaan ja muodostavat meluavan massan baaritiskin eteen

kahisen, kun kuljen heidän ohitseen peräpöytään

naisilla on punatut huulet ja kimalletoppeja ja tekokuitubleiserit

miehen ovat jättäneet ylänapin auki

on lähdetty

 

ystävä tuo meidänkin pöytään yhden sellaisen miehen

hilpeästi humalasta huolimatta hän korjaa puheestani asiavirheen

ja alan tiputella niitä lisää, kunnes hän huomaa tyhmyyteni peliksi

 

aamuun menessä huomaan kuinka helppoa on löytää ja kadottaa joku

värikkäissä jouluvaloissa

Share
Ladataan...

Ladataan...

hämäränpunos,

joka alkaa viattomista heinäkuun öistä

hopealangoista ja kevyestä harmaasta, joka alkaa kietoutua 

läpikuultavan sumun sekaan iltayön hiljaisiin tunteihin,

on nyt läpitunkematonta mustaa aamulla puoli seitsemältä

kun lähden ja illalla puoli seitsemältä, kun kompuroin pilkkopimeän pihan läpi

kädet suorana edessäni kuin unissakävelijä

 

päivä nolla,

aamulla te lähditte pois

yritin jokaisen vastaantulevan auton valoista etsiä jotakin tuttua

 

hyvästit jätettiin perjantaina, mutta lennon aika ja päivämäärä muuttui

taas

ja maanantaista tuli rauhanpäivä,

pitkä iltapäivä, kun katsottiin kiireettä silmiin

ja puhuttiin asiat niin valmiiksi, kuin ne saattoi,

purettiin niin pieniksi, että melkein ymmärsimme toisiamme

 

ja silti en ylläty, jos oveni takana seisoo jonakin tulevista päivistä

päätään pidempi poika

ja sen veli

 

lento on noussut ilmaan tunti sitten Helsinki-Vantaalta,

ehkä, mistä näitä tietää

ehkä keksit vielä jotakin,

mikä syttyi sinisten silmien takana

 

sinä sanoit, ettet kestä itkeviä naisia enkä minä enää itkenyt 

Share
Ladataan...

Pages