Ladataan...

päädyn baariin vahingossa, enkä osaa heti yhdistää pääkadulle sytytettyjä jouluvaloja ihmispaljouteen

ihmiset roikottavat toppatakkejaan käsivarsillaan ja muodostavat meluavan massan baaritiskin eteen

kahisen, kun kuljen heidän ohitseen peräpöytään

naisilla on punatut huulet ja kimalletoppeja ja tekokuitubleiserit

miehen ovat jättäneet ylänapin auki

on lähdetty

 

ystävä tuo meidänkin pöytään yhden sellaisen miehen

hilpeästi humalasta huolimatta hän korjaa puheestani asiavirheen

ja alan tiputella niitä lisää, kunnes hän huomaa tyhmyyteni peliksi

 

aamuun menessä huomaan kuinka helppoa on löytää ja kadottaa joku

värikkäissä jouluvaloissa

Share
Ladataan...

Ladataan...

hämäränpunos,

joka alkaa viattomista heinäkuun öistä

hopealangoista ja kevyestä harmaasta, joka alkaa kietoutua 

läpikuultavan sumun sekaan iltayön hiljaisiin tunteihin,

on nyt läpitunkematonta mustaa aamulla puoli seitsemältä

kun lähden ja illalla puoli seitsemältä, kun kompuroin pilkkopimeän pihan läpi

kädet suorana edessäni kuin unissakävelijä

 

päivä nolla,

aamulla te lähditte pois

yritin jokaisen vastaantulevan auton valoista etsiä jotakin tuttua

 

hyvästit jätettiin perjantaina, mutta lennon aika ja päivämäärä muuttui

taas

ja maanantaista tuli rauhanpäivä,

pitkä iltapäivä, kun katsottiin kiireettä silmiin

ja puhuttiin asiat niin valmiiksi, kuin ne saattoi,

purettiin niin pieniksi, että melkein ymmärsimme toisiamme

 

ja silti en ylläty, jos oveni takana seisoo jonakin tulevista päivistä

päätään pidempi poika

ja sen veli

 

lento on noussut ilmaan tunti sitten Helsinki-Vantaalta,

ehkä, mistä näitä tietää

ehkä keksit vielä jotakin,

mikä syttyi sinisten silmien takana

 

sinä sanoit, ettet kestä itkeviä naisia enkä minä enää itkenyt 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kasaan halkoja vanhassa navetassa.

En mene lääkäriin jälkitarkastukseen, en edes varaa aikaa.

Istun terapeutin tuolilla vittuuntuneena ja itkuisena. Puhutaan kaikesta muusta.

En osaa aloittaa keskustelua. Miten paljon pelottaa. Miten sodan ja tuhon pelko on niin kova, että hävettää.

Venäjän rajan läheisyys tuntuu väkivaltaiselta. Koska jos on kaksi, jotka ei osa neuvotella ja joustaa,  tulee ruumiita.

Minä haluan vain elää tätä pientä elämääni rauhassa. (Niin kuin suurin osa ihmisistä maailmassa.)

 

Kuminen naama televisiossa on valinnut toisen sävyn. Otetaan toisiamme käsistä kiinni.

Pelkään entistä enemmän.

Ystävä kirjoittaa shokista, joka leviää sinisessä Minnesotassa. Kampuksella, kaduilla, kahviloissa.

Ihmiset vaihtavat profiilikuvansa pelkäksi mustaksi laatikoksi.

Kongressiin valitaan lisää edustajia jo kahden vuoden päästä, ehkä silloin tasapaino korjaantuu, ystävä lohduttaa.

 

Shokki --- järkireaktio --- tunnereaktio. Vie päiviä, ennen kuin irti ravistellut jäseneni palaavat oikeille paikoilleen.

Share
Ladataan...

Pages