Ladataan...

Kasaan halkoja vanhassa navetassa.

En mene lääkäriin jälkitarkastukseen, en edes varaa aikaa.

Istun terapeutin tuolilla vittuuntuneena ja itkuisena. Puhutaan kaikesta muusta.

En osaa aloittaa keskustelua. Miten paljon pelottaa. Miten sodan ja tuhon pelko on niin kova, että hävettää.

Venäjän rajan läheisyys tuntuu väkivaltaiselta. Koska jos on kaksi, jotka ei osa neuvotella ja joustaa,  tulee ruumiita.

Minä haluan vain elää tätä pientä elämääni rauhassa. (Niin kuin suurin osa ihmisistä maailmassa.)

 

Kuminen naama televisiossa on valinnut toisen sävyn. Otetaan toisiamme käsistä kiinni.

Pelkään entistä enemmän.

Ystävä kirjoittaa shokista, joka leviää sinisessä Minnesotassa. Kampuksella, kaduilla, kahviloissa.

Ihmiset vaihtavat profiilikuvansa pelkäksi mustaksi laatikoksi.

Kongressiin valitaan lisää edustajia jo kahden vuoden päästä, ehkä silloin tasapaino korjaantuu, ystävä lohduttaa.

 

Shokki --- järkireaktio --- tunnereaktio. Vie päiviä, ennen kuin irti ravistellut jäseneni palaavat oikeille paikoilleen.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Trump-aamu.

Olen järkyttynyt. On ollut sydäntäsärkevää lukea amerikkalaisten ystävien ja tuttavien kommentteja sosiaalisessa mediassa. 

Mutta tässä on sama juttu kuin persujytkyn aikaan: Ymmärrän, miksi jotkut ihmiset ovat äänestäneet Trumpia. En jaa heidän mielipiteitään, pelkään, mihin maailma nyt menee, mutta ymmärrän silti. 

Näkisin niin, että samat syyt mahdollistivat jytkyn, Brexitin ja Trumpin. On paljon ihmisiä, jotka kokevat, että heidät on unohdettu, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa (omiinkaan) asioihinsa. On syrjäytymistä, kouluttamattomuutta, työttömyyttä. Ja polittiikkoja, jotka näyttäytyvät olevan kyvyttömiä tai jopa haluttomia ratkaisemaan näitä ongelmia.

Kaikki amerikkalaiset ystäväni ovat kauhuissaan Trumpista, koska he ovat kaikki korkeastikoulutettuja ja hyvintoimeentulevista perheistä. Olen tutustunut heihin yliopistomaailmassa. 

Kun persut jytkyttivät, suomalaiset yliopistotuttavani olivat aivan järkyttyneitä, mutta kotipaikkakuntani peruskoulusta juuri ja juuri läpi selvinneet sekatyömiehet olivat ihan hyvillään. Jos ei ole koskaan saanut oikeanlaista tukea koulunkäyntiin niin, että olisi oppinut edes yhden toisen kielen suomen lisäksi, jos koskaan ei ole ollut rahaa tai muuten mahdollisuutta matkustaa, miksi ei pelkäisi ulkomaalaisia? Jos on koko elämänsä katsellut, miten valintojen mahdollisuudet kapenevat (työpaikat häviävät, työkkärin ym. palvelut muuttavat kauemmaksi, jne.) ja tuntee jäävänsä kaiken ulkopuolelle, miksei äänestäisi jotakuta radikaalia. Ihan vaan näyttääkseen keskisormea. Tai siksi, että se tuntuu oikeasti ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, kun kokkarit ja demarit ja keskustalaiset jauhaa vuosikausia samaa, mutta mikään ei muutu.

 

Ja vaikka nyt minua oksettaa ja kalvaa, mitä Trumpista seuraa (Miten käy Suomelle? Miten käy Baltian maille? Miten käy ihmisoikeuksille Yhdysvalloissa? Miten käy maailmantaloudelle? Mitä tapahtuu Syyriassa? Tapahtuuko mitään Syyriassa?) ymmärrän, miksi hänen nousunsa on mahdollinen. Sen mahdollistaa ylenkatse ja oman edun tavoittelu. Maailman muuttuminen, se etteivät kaikki ehdi siihen mukaan. Viha, syrjäytyminen, tuloerot. 

 

Minä ymmärrän, mitä Trump tarkoittaa. Minä en puolustele häntä. En jaa hänen mielipiteitään. Mutta nyt olemme tilanteessa, jossa on pakko kuunnella niitä, jotka ovat tunteneet, ettei heidän mielipiteillään ole väliä. Nyt heidän mielipiteillään on väliä.

Share
Ladataan...

Ladataan...

minä olen ollut hiljaa, koska olen nukkunut

olen nukkunut omassa sängyssä ja sohvalla

vanhempien kotona kaikilla sohvilla,

lattialämmityksen lämpimmässä pisteessä lattialla

 

minua ei väsytä ja se tuntuu kummalliselta,

olen jo niin tottunut jatkuvaan sydämenhakkaamiseen

ja ahdistukseen ja unettomuuteen ja kiireeseen

ja toivottomuuteen,

että en muistanut,

miltä tuntuu kun keho on levännyt

oikeasti levännyt niin, että ylösnouseminen tuntuu

välttämättömyyden sijaan ilolta

 

armollista on, että keho antaa periksi,

kun mieli ei osaa

 

vaikka en tiedä, millä maksan laskuni tammikuussa,

on tehtävä ainoa oikea asia:

myönnettävä, että olen väärä ihminen väärässä paikassa

kun määräaikainen työsopimus päättyy joulukuussa,

en halua sitä jatkaa 

 

kasvot peilissä näyttävät erilaisilta

 

Share
Ladataan...

Pages