Ladataan...

jos

kukaan työpaikallasi ei puhu sinulle

tai sanoo: pidä ongelmasi siellä puolella

täällä on pärjättävä omillaan

 

kun kukaan ei ole hymyillyt sinulle kuukauteen,

sisäelimesi alkavat kutistua

 

kun esimies ei uskalla ottaa kantaa ilman kunnanvaltuuston kokousta

kun esimies sanoo: toisista ne vaan tykkää ja toisista ei

kun työpari vaihtuu joka päivä eikä mitään voi suunnitella

 

kun aamulla valtatiellä rekkojen valot houkuttelevat:

jos käännän rattia jyrkästi vasemmalle

ei tarvitse mennä töihin

eikä kiinnosta, kuinka suuret on eloonjäämismahdollisuudet

tai vammautumisen vaara 

sillä se mikä tien päässä odottaa,

tappaa joka kerta

Share
Ladataan...

Ladataan...

Onni on paras kosto,

koska se ei ole enää kosto ja tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun kostolla ei ole enää väliä.

Automarketin säilykehyllyllä melkein tartumme samaan artisokansydänpurkkiin ja jäämme siihen.

Olen ollut joskus kai melkoinen leiska, koska mies on aidosti hämmästynyt, että asun samassa pisteessä kuin vuosi sitten.

Että minulla on hirveän järkevältä kuulostava työ.

Että olen tulossa yliopistolta keikalta.

Että on tulossa kirjaa ja muuta.

 

Että hymyilen ja nauran ja kosken kepeästi olkapäähän.

 

Hän koskettaa takaisin. 

 

Enkä kysy yhtään kysymystä siitä, mikä meitä joskus yhdisti.

 

Ei ole mitään, mitä pitäisi kostaa tai mitään enää kaunana kantaa.

Vuosi sitten olisin antanut tästä hetkestä mitä vaan,

olisin pistänyt niin syvälle kylkeen sanoilla ja vihalla,

että mies olisi lyhistynyt hyllystä lennättämieni säilykkeiden alle.

 

En tiedä, kumpi meistä on hämmentyneempi siitä,

että huomaamatta olemme jo horisontissa

ja me toisillemme jotakin läpikuultavaa ja puoliksi unohtunutta,

uusien tarinoiden alle peittynyttä aikaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

alepponkellot soivat ensimmäistä kertaa

samaan aikaan näkömatkan päässä hölmöläiset syttävät

suihtujaan kylmää kulkuettaan varten

minä lasken heidät torin laidalla: kaksitoista ihmistä

se tekee minut onnelliseksi

että ihmisillä on arki-iltana parempaa tekemistä

kuin taistella vihollista vastaan, jota ei ole

 

se tekee minut surulliseksi

ihmiset ajavat läpi Suomen seisoakseen 

sateessa ja levittääkseen vihaa

 

päivät minä pidän lapsia sylissä ja kurissa ja nuhteessa

ja muutun kohmeaksi ja hitaaksi kaikista huonoista uutisista

ja joka päivä unohdan enemmän asioita juuri menneestä 

ja seuraavana tulevasta

lähimuistini on ohueksi venyvää taikinaa,

jonka repeämistä vedän sormeni läpi

on vain yksi pitkä hetki ja suru, huoli, 

samea kalvo kaiken päällä

 

jonakin iltana vastaan puhelimeen

ja kuuntelen murheet yksi kerrallaan

suljen hiljaisen toimiston oven viimeisenä

 

tie on musta molempiin suuntiin

silmät väsyneet 

mutta minä kannan osani maailman pahasta

sillä minä otan osani maailman hyvästä

ja luulen jotenkin ansainneeni sen

Share
Ladataan...

Pages