Ladataan...

Makasin toimenpidehuoneen lavetilla epämukavassa asennossa. Olin kuvertanut oikean käsivarren pääni yläpuolelle, kämmenen pään alle.

No niin, katsotaan mitä täältä löytyy.

 

Löysin muutama viikko sitten kainalostani patin. Se oli pieni ja mitätön. Pidin sitä syvällä muhivana finnin alkuna. Se painui pois. 

Sitten eräänä iltana suihkussa tunsin sen uudestaan. Suurempana. Muhkeana, arkana mollukkana, kyhmynä. 

En saanut soitettua työterveyteen, vaan menin käymään siellä töiden jälkeen. Oli helpompi kertoa asia kasvotusten. Hoitajan aika järjestyi seuraavalle päivälle toivomaani aikaan. Hoitaja tunnusteli kainalon ja totesi, että kyseessä on todennäköisesti rasvapatti, mutta lääkärin on katsottava se. Lääkärin aika järjestyi seuraavalle päivälle toivomaani aikaan. 

Silloin minua alkoi hirvittää. Rauhoittavasti hymyilevä hoitaja ja se, miten nopeasti asiat hoituvat.

 

Lääkäri tuli huoneestaan ja käveli paperien kanssa kansliaan. Hän oli nuori ja pienikokoinen mies. Laitoin pakokauhuisen viestin odotushuoneesta siskolle: MITÄHÄN TÄSTÄ TULEE.

Lääkäri oli asiallinen. Käännyin selin, kun riisuuduin. Myöhemmin hän toi päällysvaatemyttyni toimenpidehuoneeseen, jossa hoitaja juotti minulle vettä ja katseli muljahtelevia silmiäni tarkkaavaisesti. Pieni mies toivotti pikaista paranemista ja lähti jatkamaan töitään. Mietin, että vaikka oma työ on välillä (melkein aina) aika haastavaa, on lääkäreidenkin leipä aika tiukassa.

Hän ei monella sanalla lohduttanut, kun pisteli kainalon puuduksiin.

Onko kaikki hyvin? Kaikki on hyvin, kunhan ette näytä minulle mitään instrumenttejä.

Hoitaja silitteli vasenta käsivartta. Muista hengittää.

Kun hän painoi terän ihoa vasten, en tuntenut mitään. 

Ei se ollut rasvapatti.

Mutta eivät myöskään pahimmat pelot toteutuneet. 

Lähdin kotiin kainalo tukevasti teipattuna, mutta virallisesti onnekkaana ihmisenä. Vasta jälkeen päin ajattelin, että olisi pitänyt tehdä lotto, mutta en tullut ajatelleeksi.

Halusin vain kotiin ja elämään elämääni.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Laula minulle aamuisin autossa ja iltapäivisin, kun siltatyömaalla kumisee.

Minä pysähdyn kuuntelemaan sinua kuin kokonaista maailmaa.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Istuin eilisen aamupäivän tatuoijan tuolissa.

En tuntenut häntä etukäteen, vain hänen työnsä. Mutta hänen elämänsä kuulosti ohuesti minun elämältäni: Nainen, joka asuu yksin vanhan maalaistalon pihapiiriä. Puhuimme koti- ja villieläimistä. Remonteista ja kotiteurastuksista. Muutama tunti meni huomaamatta. Kipu tuntui sopivalta. Menin portista. Astuin metsän ovesta sisään.

Nyt kyynärvarrellani juoksentelee karhu. Hänen yläpuolellaan kajastaa heijastus Otavasta. Eläville ja kuolleille. Hän on kuolleille. Peilikuva maailmasta.

Kun aika on, hänelle tulee kaveri, joka on eläville. 

 

Kaksi asiaa tapahtui:

1) Sain kehoni takaisin. Se on minun ja vain minun. Jos haluan kantaa sillä kuvia, teen niin.  

2) Nyt minussa on aina jotakin kaunista.

 

Mielenrauha tuoksuu punaiselta bepanthenilta.

 

Share
Ladataan...

Pages